Saaren koulun aidatulle pienpelikentälle on marraskuisena perjantaiaamuna kokoontunut tiivis piiri: Saarenputaan päiväkodin 15 eskarilaista, varhaiskasvatuksen opettajat Erika Stewart ja Ritva Järvenpää sekä koulun erityisluokanopettaja Tuulia Kivijärvi.
Kovat pakkaset ovat väistyneet, lämpötila on hieman miinuksen puolella ja lumi narskuu kenkien alla.
Tiheän pilvipeitteen yllä jylisee jokin, varmaankin Lapin lennoston hävittäjä.
Stewart aloittaa yhteisen hetken muistuttamalla, että kaikki tunteet ovat sallittuja.
– Jos tulee harmitus, se menee ohi. Ja aina saa apua aikuiselta, Stewart alustaa.
Stewart ohjaa porukan laulamaan Viikonpäivälaulun, ja sitten alkaa leikki.
– Kuka pelkää joulupukkia, yksi lapsista huutaa, ja muut pinkaisevat juoksuun hänen ohitseen kohti kaukalon toista päätä.
Joulupukki ei saa ketään napattua parilla ensimmäisellä kierroksella, mutta lopulta erityisluokanopettaja Kivijärvi jää satimeen – tai jättäytyy.
Kolmen opettajan yhdessä vetämät tuokiot ovat uusi toimintatapa, joka Rovaniemellä otettiin käyttöön oppimisen tuen uudistuksen myötä.
Uudistuksen termein kyse on ryhmäkohtaisesta tuesta. Erityisopettajan antama opetus on yksi ryhmäkohtaisen tuen muodoista. Muita ovat yleinen tukiopetus ja opetuskielen tukiopetus.
Elokuussa voimaan tullut uudistus on niin uusi juttu, että parhaita toimintatapoja vasta etsitään. Stewartin, Kivijärven ja Järvenpään mielestä kokeilussa oleva käytäntö vaikuttaa kuitenkin hyvältä. Saarenputaan päiväkoti ja Saaren koulu ovat naapureita, joten yhteistyö on helppoa.
Syksy on oltu ulkona ja vietetty yhteiset hetket liikunnan ja ryhmätaitojen parissa. Keväällä on tarkoitus siirtyä koulun sisätiloihin harjoittelemaan pöytätyöskentelyä.
Kivijärvi opettaa päiväkodin eskareita 45 minuuttia joka perjantai. Ryhmiä on kaksi, joten kukin eskari tapaa häntä joka toinen viikko. Kun Kivijärvi on yhden ryhmän kanssa, toisessa ryhmässä on konsultoiva varhaiskasvatuksen erityisopettaja.
Yhteisopetusjärjestelyssä on mukana myös päiväkodin integroitu varhaiskasvatusryhmä, jossa on vahvempaa tukea tarvitsevia eskareita.
Stewart kertoo, että jos jollakin lapsista on tarvetta lapsikohtaiselle tuelle tai esimerkiksi opetuskielen tukiopetukselle, tuen suunnittelusta vastaa varhaiskasvatuksen konsultoiva erityisopettaja. Tuki voi olla esiopetuksen opettajan ja varhaiskasvatuksen erityisopettajan, veon, yhteisopetusta, tai esiopetuksen opettaja voi antaa tukea veon suunnitelman pohjalta.
Lapset saavat harjoitella pettymysten sietämistä ja tunteiden ilmaisua.
Nyt alkoi kiukuttaa. Yksi lapsista jää joulupukin kiinniottamaksi ja valittaa pettymystään kaukalon laidalla. Varhais- kasvatuksen opettaja Järvenpää menee rauhoittelemaan. Pian myös erityisluokanopettaja Kivijärvi liittyy seuraan.
Kivijärvi kertoo, että yhteistyössä on hyvä kartoittaa juuri tämänkaltaisia tilanteita: miten lapset toimivat porukassa ja mitä pitää harjoitella. Lapset puolestaan saavat harjoitella pettymysten sietämistä ja tunteiden ilmaisua.
Harmistunut lapsi päästetään hetkeksi rauhoittumaan leikkipaikalle kaukalon ulkopuolelle. Pian hän on taas toiminnassa mukana hyväntuulisena.
Muun ryhmän toiminta on jatkunut koko ajan Stewartin vetämänä.
Kun läsnä on kerrankin peräti kolme opettajaa, huomiota pystytään jakamaan. Esiopetus itse sen sijaan on jäänyt Rovaniemen rahanjaossa katveeseen.
Valtio antoi oppimisen tuen uudistukseen kunnille yhteensä sata miljoonaa euroa lisärahaa. Uuden lain mukaan ryhmäkohtaista tukea ja lapsi- eli oppilaskohtaista tukea pitää tarjota sekä perusopetuksessa että esiopetuksessa.
Rovaniemi lisäsi perusopetukseen kolme erityisopettajaa, kaksi erityisluokanopettajaa ja kymmenen päätoimista tuntiopettajaa. Perusopetuksessa ryhmäkohtaista tukea on nyt enemmän kuin laki vähimmillään vaatii, kertoo kasvun ja oppimisen palveluiden johtaja Tarja Kuoksa.
Esiopetukseen Rovaniemi sen sijaan ei antanut lisärahaa. Tukea kuitenkin pitää järjestää, joten kokeiluun on otettu uusi toimintamalli, jossa eskari saa tukea lähikoulusta. Kaupunki perustelee ratkaisua sillä, että varhaiskasvatus ja koulutus ovat samaa palvelualuetta.
Kokeiluvaiheessa mukana on 11 päiväkodin ja lähikoulun muodostamaa paria.
Varhaiserityiskasvatuksen päällikkö Outi Kanniainen sanoo, että Rovaniemellä on varsin vähän varhaiskasvatuksen erityisopettajia suhteessa esiopetusryhmien määrään. Kaupunki on maantieteellisesti laaja ja esiopetusta järjestetään monessa yksikössä.
Veon tehtäviin on ollut vaikea saada hakijoita.
– Meillä ei ole veo-resurssia samalla tavalla kuin kouluilla on erityisopettajia. On ollut mukavaa, että olemme saaneet kouluilta tukea, Kanniainen sanoo.
Mikään patenttiratkaisu eskarin ja koulun yhteistyö ei ole. Kokeilu ei kata läheskään kaikkia esiopetusryhmiä. Loppujen tukemisesta huolehtivat varhaiskasvatuksen konsultoivat erityisopettajat.
Kaupungin tilannetta on seurannut OAJ:n hallituksen jäsen, varhaiskasvatuksen opettaja Tanja Rantala, joka työskentelee Rovaniemellä esiopetusryhmässä.
– Varhaiskasvatuksen konsultoivat erityisopettajat ovat kovilla. Heidän pitää esiopetuksen tuen asioiden lisäksi hoitaa myös varhaiskasvatuksen tuki, eikä resurssia ole lisätty. Kyllä tämä lukuvuosi menee parasta toimintatapaa etsiessä, Rantala sanoo.
Erityisasiantuntija Minttu Ilveskivi OAJ:stä korostaa, että resurssien pitää olla sekä varhaiskasvatuksessa, esiopetuksessa että perusopetuksessa sellaiset, että lain mukainen tuki pystytään järjestämään. Raha pitää kaupungin sisällä jakaa niin, että toiminta voidaan järjestää kaikilla kouluasteilla lain mukaisesti ja että esimerkiksi lapsen oikeus tarvitsemaansa tukeen toteutuu.
– Juhlapuheissa muistutetaan, että varhainen tuki on vaikuttavinta. Käytännössä voi olla niin, että panostetaan vain kouluun.
Ilveskiven mukaan esiopetuksen ryhmäkohtaista tukea voi lain mukaan antaa koulun erityisopettaja. Yhteistyön ansiosta koulu saa hyvissä ajoin tiedon siitä, millaisia oppilaita on tulossa ja millaisia tuen tarpeita heillä mahdollisesti on.
Kouluyhteistyö ei kuitenkaan yksin riitä esimerkiksi silloin, kun lapsilla on ryhmäkohtaista tukea vahvempia tuen tarpeita.
– On välttämätöntä, että tiedonsiirto koulun erityisopettajan, päiväkodin veon ja esiopetusryhmän opettajan välillä toimii ja että siihen on luotu rakenteet ja varattu aikaa.
Saarenputaan päiväkodin eskariryhmissä on myös viisivuotiaita. Päiväkoti oli mukana kaksivuotisen esiopetuksen kokeilussa, ja koska kokemukset olivat hyviä, päätettiin ryhmät rakentaa jatkossakin kahdesta ikäryhmästä.
Perjantaisia opetustuokioita varten päiväkodin ryhmät järjestetään kuitenkin uudella tavalla.
Oppimisen tuki uudistui tänä lukuvuonna vain esiopetuksessa. Varhaiskasvatuksessa on edelleen yleinen, tehostettu ja erityinen tuki.
Erika Stewartin viskarit ovat tuokion ajan ryhmän toisen opettajan ja lastenhoitajan kanssa.
Perjantain iloinen, vauhdikas ja pedagogisesti punnittu toimintatuokio voi antaa harhaanjohtavan kuvan esiopetuksen ja varhaiskasvatuksen henkilöstömitoituksesta.
Stewartin viskari-eskariryhmässä on kolme työntekijää: kasvatustieteen maisteritutkinnon suorittanut Stewart itse, sosionomitaustainen varhaiskasvatuksen opettaja sekä lastenhoitaja. Lapsia on 19.
Kaikki kolme ovat samaan aikaan töissä vain muutaman tunnin, muu aika pitää pärjätä kahden työntekijän voimin tai yksin.
Stewartilla on kokemusta myös tilanteesta, jossa ryhmässä oli rakenteellisena tukena neljäs työntekijä. Ero oli käänteentekevä.
– Neljällä onnistuu melkein mikä vain, kolmella on hyvin tiukkaa.
Työolot eivät saa ainakaan heikentyä nykyisestä.
Valo lisääntyy koko ajan, vaikka aurinko ei ole vielä noussut. Toiminta- hetken lopuksi lauletaan Tule ystäväksi näin.
Stewart, Järvenpää ja Kivijärvi ovat suunnitelleet tuokiota keskiviikkona iltapäivällä. Kivijärvi tulee keskiviikkoisin päiväkodille. Hänellä on kutakin oppituntia kohden suunnitteluaikaa 45 minuuttia. Päiväkodilla aika jaetaan kahden ryhmän kesken hieman vaihtuvin järjestelyin viikosta riippuen.
Stewart ei pääsisi suunnitteluhetkiin ilman tarkkaa aikataulutusta. Lisäksi monet muut opettajalle kuuluvat lapsiryhmän ulkopuoliset tehtävät on täytynyt jättää vähemmälle huomiolle.
Jo yhteistyön alussa Stewart ja Kivijärvi päättivät, että ajan pitää riittää eikä yhteistyö saa kuormittaa henkilöstöä enempää. Pedagogisena runkona on toiminut Rovaniemen kaupungin perusopetuksessa käytössä oleva Hyvinvoinnin vuosikello.
OAJ:n Minttu Ilveskivi muistuttaa, että laki ja opetussuunnitelma edellyttävät opettajien yhteistyötä ryhmäkohtaisen tuen suunnittelussa, toteuttamisessa ja vaikuttavuuden arvioinnissa. Siihen osallistuvat esiopetuksen opettajat ja kaikki ryhmää opettavat erityisopettajat. Lisäksi erityisopettajilla pitää olla yhteistä suunnitteluaikaa.
Yhteistyön merkitys korostuu mallissa, jossa koulun erityisopettaja tulee päiväkodille tiettyinä aikoina eikä esiopetukseen ole kohdennettu rahaa.
– Koulutuksen järjestäjän on mahdollistettava yhteistyö ja varmistettava, että siihen on riittävät resurssit. Esiopetuksen lukuvuosisuunnitelmassa pitää olla kuvattuna tukeen käytettävät resurssit, rakenteet, toimintatavat ja vastuunjako.
Päiväkodin ja koulun takana virtaa Saarenpudas, pieni uoma, joka on yhteydessä Rovaniemeä halkoviin Kemijokeen ja Ounasjokeen. Stewartin kahden kilometrin työmatka kulkee sen yli ja metsän halki. Tänään hän on taittanut sen potkukelkalla.
Työmatkojen aikana Stewart kuuntelee viisaiden ajattelijoiden äänikirjoja. Parhaillaan kuuntelussa on Frank Martelan Älä etsi onnea.
Oma rauhoittumishetki tulee tarpeeseen. Työ on raskasta niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Aivot ovat kovilla, kun pieniä mutta tärkeitä muistettavia asioita on paljon, tulee jatkuvia keskeytyksiä, eikä taukoja ole. Tekemättömien töiden lista kasvaa, eikä ole varmaa tietoa, koska sitä pääsee purkamaan.
Tehtävänkuvien epäselvät rajat lisäävät nekin kuormitusta. Ryhmässä on vain yksi tietokone ja puhelin kaikkien tiimin jäsenten työasioiden hoitamista varten.
Yksikkönsä OAJ-yhteyshenkilönä toimiva Stewart pyrkii olemaan levollinen ja hyväksymään sen, ettei voi muuttaa oloja kovin paljon.
– Teen voitavani.
Stewart toivoo, että terveys kestää – työolot eivät saa ainakaan heikentyä nykyisestä.
Mikään ei silti tee tyhjäksi sitä, että Stewart on unelmatyössään.
Hänellä on mihin verrata: hän on alanvaihtaja, jolla on yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinto matkailualalta ja kokemusta keramiikantekijän ammatista.
Stewart tietää tekevänsä työtä, joka voi vaikuttaa lapsen koko loppuelämään. Työ on vaihtelevaa ja liikunnallistakin, askelia kertyy päivässä 14 000.
– Lasten kanssa saa iloita ja ihmetellä, elää hetkessä ja innostua pienistäkin asioista. Toivoisin, että alaa harkitsevat luottaisivat siihen, että tämä on huipputyö.
Stewart on työskennellyt Saarenputaan päiväkodissa kymmenisen vuotta ja tullut lähes joka päivä töihin hyvillä mielin. Helpotusta tuo se, että matka päiväkodille kulkee alamäkeä kauniissa luonnossa.
Päivän päätteeksi potkuri täytyisi vielä jaksaa työntää vaaran rinnettä ylöspäin.
Lue sarjan muut osat:
Näin oppimisen tuen uudistusta tehdään toteen Vihdissä
Oppimisen tuen uudistus kevensi luokanvalvojan kirjaamistaakkaa
Lue lisää » oaj.fi/tavoitteemme/oppimisen-tuki
Kirjaamispohdinnat jatkuvat
Seuraamme tässä juttusarjassa kokemuksia oppimisen tuen muutoksista eri puolilla Suomea. Opettajat pitävät päiväkirjaa uusista toimintatavoista ja arjen kuulumisista. Aiemmat osat ilmestyivät marraskuun ja syyskuun numeroissa.
Mirkka Hiltunen, erityisluokanopettaja, Utran koulu, Joensuu
Mirkka Hiltunen kollegoineen sai marraskuussa yleisen maakunnallisen ohjeen ryhmäkohtaisten tukimuotojen kirjaamisesta Wilmaan.
”Opekokouksessa keskustelimme tuen kirjaamisesta ja sen aiheuttamasta työstä. Pohdimme myös, mitä perusteluja kirjaamisen takana on ja ovatko ne oikeasti työmme kannalta tärkeitä asioita.”
Tammikuussa Hiltusen koulussa aletaan tehdä uuden lain mukaisia päätöksiä oppilaskohtaisesta tuesta. Samaan aikaan arvioidaan, onko tuki entisen tehostetun tuen oppilaille riittävää.
Koulun erityisopetuksen opettajat ovat kokoontuneet ja päivittäneet tietojaan tuen uudistuksesta. Hiltunen on myös osallistunut Opetushallituksen asiantuntijoiden vetämään Teams-koulutukseen.
”Toimintakulttuuria pyrimme edelleen kehittämään ja lisäämään yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Muuten arki on ihan perustyötä ja sen suunnittelemista.”
Ursula Vasama, varhaiskasvatuksen erityisopettaja, Katajanokan päiväkoti, Helsinki
Ursula Vasaman syksy ei ole tuonut kovin paljon muutosta edellisiin kuulumisiin. Hän kertoo, että työtä varhaiskasvatuksessa tehdään aika lailla kädet savessa.
”Intensiivisissä päivissä yläkäsitteet eivät välttämättä kulje mukana.”
Syksyllä Vasamaa mietitytti muun muassa se, mihin asti riittää lapsen tarpeiden huomioiminen tavallisen opetuksen lomassa ja missä kohden nykymallilla pitää tarjota vahvempaa tukea. Uusia ahaa-oivalluksia hän ei ole ole saanut.
”Toivoisin kyllä, että olisin.”
Parhaillaan valmistaudutaan nivelvaiheisiin, jolloin lapset siirtyvät viskarista esiopetukseen ja esiopetuksesta kouluun.
Vasama kertoo ajattelevansa, että hän oppii tapaus kerrallaan ja yhteistyössä kiertävän varhaiskasvatuksen erityisopettajan kanssa.
”Joten en hätäänny”, hän kiteyttää.
Tiia Peippo, erityisopettaja, Etelä-Nummelan koulu, Vihti
Marraskuussa Tiia Peippo kollegoineen sai kuulla, että koulun erityisopettajien tehtäviin kuuluu jatkossa myös tuen päätösten valmistelu rehtorille. Päätösvalmistelua varten Wilmassa on lomakepohja, josta oikeat täpät saa valittua.
”Hieman turhauttaa, että Wilman lomakepohjiin tuntuu tulevan jatkuvasti pieniä muutoksia ja että myös päätösten aikataulu on elänyt alkuperäisestä.”
Suuri osa Peipon työpäivistä kuluu yhä joustavissa pienryhmissä opettaen, joko yksin tai yhdessä luokanopettajan kanssa.
”Nyt kevätlukukauden alkaessa näyttää kuitenkin siltä, että minun on kohdennettava ainakin tilapäisesti lisää työtuntejani niille ykkösluokkalaisille, jotka eivät vielä ole oppineet lukemaan, ja niille kakkosluokkalaisille, jotka vielä hapuilevat esimerkiksi kymmenylitysten ja muiden aritmeettisten perustaitojen kanssa.”
Peippo odottaa myös kiinnostuneena, miten tuen uudistus vaikuttaa tulevien koululaisten tuen tarpeen arviointiin.
Mikko Joutsenlahti, matemaattisten aineiden opettaja, Raumanmeren peruskoulu, Rauma
Rauman kaupunki järjesti kaikille perusopetuksen opettajille koulutuksen uudesta tuesta.
”Meidän opettajien mielestä paikalla oli liian suuri joukko kerralla. Kysymyksiin ei osattu vastata, ja tieto oli liian ylimalkaista”, Joutsenlahti kirjoittaa yhdessä kollegansa erityisluokanopettaja Mea Nordbergin kanssa.
Oman koulun aineopettajat ja erityisopettajat saivat koulutusta erityisluokanopettajien järjestämällä veso-tunnilla. Aineopettajat saivat tehtäväkseen tarkistaa oman aineensa arviointikriteerit. Läpi käytiin jokaisen opettajan vastuualueet sekä uudet tukipaperit.
”Uusien papereiden täyttö on työlästä, mutta kun ne on kerran täytetty, helpottuu kirjallinen dokumentointi huomattavasti”, Joutsenlahti ja Nordberg summaavat.
Ryhmäkohtaisessa tuessa haetaan vielä rutiinia erityisopettajien ja aineopettajien yhteistyöhön, lähinnä siihen, milloin oppituntien suunnitteluun olisi tarpeeksi aikaa.