Lapsille on turvattava riittävän pienet ja pysyvät ryhmät. Näin kuuluu yksi tärkeimmistä OAJ:n varhaiskasvatukseen liittyvistä eduskuntavaalitavoitteista.
Laissa on säädetty kolme vuotta täyttäneille lapsille suhdeluku 1/7 eli yksi työntekijä seitsemää lasta kohden. Korkeintaan lapsia voi olla ryhmässä erilaisilla kertoimilla laskettuna 21, jolloin työntekijöitä pitää olla vähintään kolme.
Mutta jos kolme vuotta täyttänyt lapsi on päiväkodissa osapäiväisesti enintään viisi tuntia päivässä, hänet lasketaan kertoimella 0,538. Silloin suhdeluku onkin 1/13.
Äärimmillään tämä voi tarkoittaa, että ryhmässä on kolme työntekijää ja 39 lasta.
OAJ:n pitkäaikainen tavoite on ollut päästä eroon juuri osapäiväisten suhdeluvusta. Silloin kaikkien kolme vuotta täyttäneiden lasten suhdeluku olisi 1/7.
Miksi pieniä ja pysyviä ryhmiä on tärkeää puolustaa juuri nyt?
Säästöpaineet ovat ajaneet kuntia ja päiväkoteja kyseenalaisiin ratkaisuihin, kertoo varhaiskasvatuksen erityisasiantuntija Minttu Ilveskivi OAJ:stä.
On esimerkiksi rakennettu paperilla kaksi kahden työntekijän ja 14 lapsen ryhmää, jotka ovat jakaneet porrastaen samaa ryhmätilaa. Aamu- ja iltapäivisin porrastus onnistuu harvoin. Jos yksikin työntekijä on poissa, ryhmäkoko ylittyy herkästi.
Joissain kunnissa on myös ylitäytetty ryhmiä sijoittamalla niihin 22 tai 23 lasta ja luotettu siihen, että joku on aina pois. Ei välttämättä ole.
Siksi OAJ haluaa, että ryhmään saisi sijoittaa laskennallisesti enintään 21 lasta.
Lain rajoilla tasapainoilu johtaa usein myös lasten siirtelyyn ryhmästä toiseen. Se ei ole lapsen edun mukaista ja mutkistaa työntekijän ja lapsen välisen suhteen muodostumista.
Jos päiväkodin ryhmät ovat riittävän pieniä ja pysyviä, siitä on monenlaista etua sekä lapsille että työntekijöille. Hyvästä tilanteesta kertoo esimerkin Mikkelin Kattilansillan päiväkodin johtaja Nina Jussi- Pekka.
Millaisia ryhmiä teidän päiväkodissanne on tällä hetkellä?
Valtaosa meidän ryhmistämme toimii kolmen kasvattajan tiiminä eli lapsia voi olla enintään 21. Mutta eipä meillä ole 21:tä lasta yhdessäkään ryhmässä.
Tällä alueella on paljon suomea toisena kielenä puhuvia lapsia ja paljon myös tukea tarvitsevia. Heitä varten meillä toimii kaksi pienryhmää, joissa on neljä kasvattajaa.
Ryhmien pysyvyyttä tukee se, että jokaisella ryhmällä on oma tila. Myös henkilöstön vaihtuvuus on meillä aika vähäistä.
Miten olette päässeet hyvään tilanteeseen? Onko siinä jotain, mitä vielä haluaisit parantaa?
Mikkelin kaupunki on linjannut jo ennen varhaiskasvatuslain uudistusta 2018, että yli kolmevuotiaiden ryhmässä pitää olla vähintään kaksi opettajaa. Se vahvistaa pedagogista laatua, henkilöstön yhteistyötä ja lasten yksilöllistä huomioimista.
Kolmevuotiaiden ryhmämme on ainut, jossa on vain yksi opettaja. Jos pystyisin, lisäisin siihenkin toisen opettajan.
Mitä etuja pienistä ja pysyvistä ryhmistä on työntekijöille? Entä lapsille?
Pienet ja pysyvät ryhmät mahdollistavat laadukkaan pedagogisen työn. Kun työntekijät tuntevat lapset hyvin, he pystyvät havainnoimaan, reagoimaan ja vastaamaan lasten tarpeisiin paremmin ja oikea-aikaisesti.
Myös yhteistyö huoltajien kanssa syvenee. Työhyvinvointia tukee esimerkiksi se, että pienessä ryhmässä on vähemmän kuormittavaa ääntä.
Lapselle muodostuu turvallinen ja luottamuksellinen suhde ryhmänsä aikuisiin, kun ryhmä pysyy mahdollisimman muuttumattomana. Se tukee hyvinvointia, oppimista ja osallisuutta. Myös kaveritaitoja on helpompi harjoitella pienessä ryhmässä.
Mitä haluaisit, että eduskuntavaalien äänestäjät ymmärtävät teidän työstänne ja varhaiskasvatuksen arjesta?
Toivon, että äänestäjät ymmärtävät, että varhaiskasvatus on kodin jälkeen ensimmäinen merkittävä vaihe lapsen oppimisen polulla. Se on tavoitteellista pedagogista toimintaa, jossa rakennetaan perusta oppimiselle, hyvinvoinnille, osallisuudelle ja myönteiselle käsitykselle itsestä.
Paljon puhutaan taloudesta ja siitä, että rahat on loppu, kuntien ja valtion talous on tiukoilla. Mutta lasten lapsuus on nyt. He eivät voi odottaa, että talouden tilanne joskus tulevaisuudessa helpottaa.
Siksi päättäjien pitäisi ymmärtää, että lasten hyvinvointi ja oppiminen vaativat resursseja juuri tänään.
Mitä pahimmillaan voisi tapahtua, jos päiväkotinne ryhmäkoot kasvaisivat ja ryhmistä tulisi rikkonaisia?
Kyllä silloin pedagogisen toiminnan laatu kärsisi. Jatkuvasti muuttuvissa kokoonpanoissa on huomattavasti vaikeampaa esimerkiksi toteuttaa varhaiskasvatussuunnitelmaa.
Suurissa ja vaihtuvissa ryhmissä aikuisen on myös hankalaa tuntea lasten vahvuudet ja kiinnostuksen kohteet sekä tuen tarpeet. Silloin riskinä on lasten eriarvoisuuden lisääntyminen.
Lopulta kyse on siitä, että lapsella on oikeus turvalliseen oppimisympäristöön ja yksilölliseen vuorovaikutukseen aikuisen kanssa. Pienet ja pysyvät ryhmät ovat yksi tärkeimmistä keinoista turvata sen toteutuminen.
Puolustamisen arvoista -juttusarjassa esittelemme OAJ:n tärkeimpiä eduskunta- vaalitavoitteita.