Rukous moskeijasta herättää ensimmäisen kerran jo aamuneljältä. Muutoin trooppisessa yössä kuuluu vain kaskaiden sirinä. Kukko kiekuu puoli kuudelta, ja kylä herää aamuun.
Jagritin vaaleanpunaiset koulurakennukset kohoavat korkealle vihreiden riisipeltojen keskellä. Syvällä maaseudulla sijaitseva vaihtoehtoinen koulu tarjoaa oppilaille tasokasta, englanninkielistä opetusta. Ilman sitä paikallisilla oppilailla, varsinkaan tytöillä ei olisi juurikaan mahdollisuuksia jatko-opintoihin.
Yleensä yksityiset koulut sijaitsevat Intiassa kaupungeissa, joten Jagriti on poikkeus lajissaan. Katnan muslimikylä, jossa on parituhatta asukasta, sijaitsee Länsi-Bengalin maakunnassa lähellä Bangladeshin rajaa.
Koulun seinään on kirjoitettu Jagritin perusajatus: Tämä koulu tarjoaa tasaveroiset oppimismahdollisuudet kaikille lapsille riippumatta kastista, uskosta tai taloudellisesta asemasta. Koulu haluaa edistää suvaitsevaisuutta, innostaa luovuuteen ja haastaa pohtimaan.
Jagriti-koulun rehtori Sakhauddin Ahamed on tyytyväinen siihen, että luokkakoot ovat pieniä ja että koulu pystyy tarjoamaan oppilaille laajan valikoiman oppiaineita. Leikki, liikunta ja taideaineet ovat tärkeällä sijalla opetuksessa.
Kaikkiaan Jagritissa on yli kahdeksansataa oppilasta. Nuorimmat oppivat asioita leikin avulla Montessori-pedagogiikan hengessä. Yläluokkien opiskelijat ovat 16–17-vuotiaita nuoria, jotka suunnittelevat jo jatko-opintoja. Moni koulun oppilas lähtee jatkamaan opintojaan Kolkataan, Darjeelingiin tai muualle Intiaan.
Jagritin haasteena on saada maaseutukoululle kyvykkäitä ja innostuneita opettajia.
– Koulumme sijaitsee osavaltion köyhimmällä alueella, missä on pulaa kaikesta. Eikä täällä ole tietenkään samanlaisia palveluita kuin kaupungeissa. Lähimpään suurkaupunkiin Kolkataan on matkaa yli kaksisataa kilometriä, toteaa Jagritin perustaja Shabnam Ramaswamy.
Jagriti tarjoaa opettajille tavallista paremmat edellytykset opettamiseen.
Tärkeä houkutin on kuitenkin se, että Jagriti tarjoaa opettajille tavallista paremmat edellytykset opettamiseen.
Sakhauddin Ahamed opettaa rehtorin työnsä lisäksi kemiaa ja fysiikkaa. Hän on tyytyväinen siihen, että luokat ovat pieniä. Maksimikoko on 25 oppilasta.
– Perusoppiaineiden lisäksi oppilailla on mahdollisuus valita kymmenistä eri aineista ne, jotka kiinnostavat heitä eniten. Liikunta, taideaineet ja intialainen kulttuuri ovat meillä tärkeitä. Koulutilat ovat varustukseltaan keskimääräistä paremmat. Täällä on tietokoneita nuoremmillekin oppilaille ja varsin hyvät kemian ja fysiikan laboratoriot.
Oppilaat tulevat kouluun kävellen tai kouluautoilla, jotka hakevat heidät kotoaan alueen kymmenistä kylistä.
Koulupäivä alkaa aina yhteisellä kokoontumisella, johon kuuluu musiikkia, laulua, puhetta ja liikuntaa. Sitä seuraa oppilaiden laatima uutiskatsaus, jossa kerrotaan, mitä kotipuolessa, yli miljardin asukkaan Intiassa ja maailmalla on tapahtunut.
– Delhin asukkaita kehotetaan pysymään sisällä ilmanlaadun heikkenemisen takia. Siligurin safaripuistosta on löytynyt kuollut tiikerinpentu. Opiskelijat ovat paneutuneet Chennaissa tietokoneiden kehittämiseen. Intia hävisi kriketissä Länsi-Intialle. Päivän ylin lämpötila on tänään 31 astetta ja alin 23 astetta, lukevat oppilaat uutisia Intiasta.
Katna on Shabnam Ramaswamyn isän kotikylä. Vaikka Shabnamin vanhemmat olivat muslimeja, kävi hän itse koulua katolisten jesuiittojen johtamissa sisäoppilaitoksissa eri puolella Intiaa.
– Opetus jesuiittakouluissa oli edistyksellisestä ja opettajat suorastaan radikaaleja. Ymmärsin jo lapsena, kun vierailin isän kotikylässä, että olin etuoikeutettu hyvän koulutukseni vuoksi. Ajattelin silloin, että haluaisin perustaa joskus tänne koulun, Shabnam kertoo.
Jagritin perustaja Shabnam Ramaswamy seuraa nuorten tyttöjen ja poikien tanssiesitystä, jota he ovat harjoitelleet tulevaa perhepäivää varten. Silloin oppilaiden perheet tulevat kouluun katsomaan lasten esityksiä.
Sellainen tilaisuus koitti vuonna 2005. Sitä ennen Shabnam oli pitänyt miehensä Jugnun kanssa epävirallista koulua Delhissä Motia Khanin slummissa, mutta sen toiminta päättyi, kun slummi purettiin rakentamisen tieltä. Silloin pariskunta päätti toteuttaa unelmansa: he myivät omaisuutensa, muuttivat metropolista maaseudulle ja perustivat sinne koulun.
Toiminnan alku oli varsin haasteellista. Kaikki paikalliset eivät suhtautuneet myönteisesti edistykselliseen kouluun, joka rikkoi vanhoja rakenteita ja tottumuksia.
Kerran Shabnam ja Jugnu joutuivat jopa pommihyökkäyksen kohteeksi, mutta selvisivät siitä hengissä.
Länsi-Bengalin osavaltion väestöstä vain neljännes on muslimeja, mutta Murshidapadin alueella, johon Katna kuuluu, he muodostavat enemmistön. Keskimääräistä harvempi heistä osaa lukea verrattuna osavaltion tai koko Intian tilastoihin.
– Täällä elävät vielä monet satoja vuosia vanhat uskomukset ja perinteet. Osa musliminaisista käyttää edelleen pään peittävää hijabia, mutta koulussa sen käyttö ei ole sallittu, Shabnam sanoo.
Hänen mukaansa naisen asema on alhainen, ja perheväkivalta ja seksuaalinen häirintä yleistä.
– Haluamme kannustaa erityisesti tyttöjä opintielle. Tällä hetkellä meidän oppilaista on 40 prosenttia tyttöjä ja 60 prosenttia poikia.
Luokkien seiniltä löytyy oppilaiden piirtämiä kantaaottavia julisteita, joissa nostetaan esiin muun muassa naisten oikeuksia. Nainen, sinulla on oikeus koulutukseen, todetaan yhdessä työssä. Ja toinen kehottaa: Kunnioita naista. Hän on äiti, hän on tytär, hän on vaimo, hän on sisko.
– Kohtasimme aluksi paljon ennakkoluuloja, mutta nykyään kouluun jonotetaan. Teemme tiivistä yhteistyötä oppilaiden vanhempien kanssa. Opettajat tapaavat heitä säännöllisesti, ja oppilaiden perheenjäsenet osallistuvat aktiivisesti koulun tapahtumiin ja juhliin.