Karvainen ja herttainen, mutta luokassa koira on työkalu

Voi kuinka söpöä, vaan miten onkaan allergioiden laita? Ja koirahan voi myös purra.

Tällaisia ovat olleet tavallisimmat ensireaktiot, kun opettaja on ottanut puheeksi koira-avusteisen opetuksen.

Eivätkä nämä niin huonoja ennakkoluuloja olekaan, sanoo Helsingin Lauttasaaren yhteiskoulussa englantia opettava Manna Parvinen. Hänestä kriittiset huomautukset ovat vain hyvästä.

– Ne pitävät meidät varpaillamme ja varmistavat, että toiminta on turvallista ja niin oppilaiden kuin koirankin kannalta eettisesti kestävällä pohjalla.

Opetuksessa koira toimii ennen kaikkea pedagogisena työvälineenä ja voi motivoida oppilaita toiminnalliseen oppimiseen, sanoo helsinkiläisen Hietakummun ala-asteen erityisluokanopettaja Maria Sihvola.

– Emme vie koiriamme luokkaan siksi, että ne ovat mukavia. Koira-avusteinen työskentely koulussa on tavoitteellista ja suunniteltua toimintaa. Opetuksessa koira onkin vain yksi pedagoginen työväline muiden joukossa, Sihvola sanoo.

Erityisluokanopettaja Maria Sihvola seurasi soveltuvuuskoetta, jossa arvioitiin parsonrussellinterrieri Toscan sekä biologiaa ja maantiedettä opettavan Tiina Möllärin yhteistyötä koirakkona. Kaksikko läpäisi testin.

 

Sihvola, Parvinen ja esimerkiksi Ähtärin yhteiskoulun erityisopettaja Sanni Laitila ovat aktiiveja Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä -yhdistyksessä.

Tärkeä alkusysäys heille kaikille oli koira-avusteisen kasvatus- ja kuntoutustyön täydennyskoulutus, jonka voi suorittaa Jyväskylän ammattikorkeakoulussa Jamkissa.

– Minulle koira-avusteinen opetus oli koulutukseen mennessä ihan uusi asia. Koulutuksesta sain monipuolisen tietopaketin teoriaa ja käytäntöä, jota sovellan nyt työssäni. Ilman koulutusta en olisi päässyt työssä vauhtiin, Laitila sanoo.

Samaan täydennyskoulutukseen osallistuu esimerkiksi terveydenhuollon ja sosiaalityön ammattilaisia. Opettajien kannalta koulutuksen keskiössä ovat koiran kanssa tehtävät harjoitukset, pedagogiikka ja myös koiran hyvinvointi ja kouluttaminen.

Eettiset näkökulmat korostuvat niin oppilaiden kaltaisten ”asiakkaiden” kuin koirankin kannalta.

– Koiran hyvinvoinnista huolehtiminen on olennainen osa toiminnan ammattimaisuutta ja eettisyyttä. Se on turvallisen koira-avusteisen työskentelyn kulmakivi, Parvinen sanoo.

Teoriaopinnot avasivat silmät sille, mitä koiran kanssa voi opetuksessa tehdä ja miksi.

– Ennen koulutusta ajattelin koira-avusteisuutta ihan mutu-tuntumalta, myöntää Sihvolakin.

Hän lisää, että yksi koulutuksen hyödyistä on ollut myös opettajien verkostoituminen.

 

Kouluun soveltuvan koiran on nautittava työstään. Sen on lisäksi oltava sataprosenttisen turvallinen, sosiaalinen ja hyvähermoinen.

Sellainen on tänä syksynä Kaarinassa erityisluokanopettajan työt aloittavan Taina Järven beagle Winston.

– Winston pitää ihmisistä ja se ottaa kaikki oppijat vastaan samanarvoisina. Sillä on koulutyöhön sopiva luonne ja se rakastaa toimintaa lasten kanssa. Ei minun toisesta beaglestani ikinä olisi kouluun ja luokkaan, Järvi sanoo.

Taina Järvi ja Winston ovat työskennelleet koulussa yhdessä pari vuotta. Järvi kirjoittaa työstä blogia, ja kaksikko löytyy myös somesta.

Kasvatuskoira Winston ja Järvi ovat jo työskennelleet työparina Turussa, jossa Järvi oli luokanopettajana.

Luokassa ja esimerkiksi Instagram- ja Youtube-tileillään Winston pyöräyttelee tassuillaan noppaa ja tuottaa näin laskutehtäviä. Winston myös tassuttelee hakemaan oppilaille pussukoita, joiden sisään Järvi on kätkenyt oppitunnin tehtäviä.

– Ahneus on koulukoiralle hyve, sillä palkan toivossa se tottelee kaikkia oppilaita. Oppilaalla puolestaan itsetunto kohoaa, kun koiran saa tottelemaan.

Ahneus on koulukoiralle hyve.

Rohkaistumisesta kertoo sekin, että Järven havaintojen mukaan varsinkin koiraa aluksi aristelevista oppilaista on tullut usein Winstonin ylimpiä ystäviä.

Luokassa koira on ilmiö, jonka kautta koululaiset oppivat esimerkiksi eläinten kunnioittamista ja sääntöjä. Winstonille viedään juomakuppi. Ovi muistetaan laittaa kiinni.

– Sellainenkin ihme on nähty, että koulun käytävillä on kuljettu rauhallisemmin, kun Winstonin on ollut paikalla. Lapset ovat kuiskineet, että huutaa ei saa, koiralla kun on niin paljon parempi kuulo kuin ihmisellä, Järvi sanoo.

 

Opettajilla on pätevyysvaatimuksensa, ja yhtä lailla myös koiran soveltuvuuden koulutyöhön voi selvittää.

Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä-yhdistys järjestää koirakoille, eli ihmisen ja koiran muodostamalle työpareille, soveltuvuuskokeita ja työnäyttöjä.

Tavoite ei ole vähempää kuin se, että tulevaisuudessa koira-avusteisuutta toteutettaisiin opetusalalla vain soveltuvuustestatuilla koirilla.

Maria Sihvola tutkii Toscan tottelevaisuutta.

Soveltuvuuskokeissa tuomareina toimivat koirien käytöksen asiantuntijat sekä ammattikohtaiset tuomarit, kuten opettajat, joilla on vuosien työkokemus koira-avusteisesta opetuksesta.

Testi ei ole läpihuutojuttu. Niinkin on käynyt, että vuosia opettajan mukana koulussa olleen koiran havaittiin testissä pelkäävän tilanteita vieraiden ihmisten kanssa. Koira reputti testin, mikä lienee ollut itse koiralle helpotus.

Vuonna 2010 perustetussa yhdistyksessä on laadittu soveltuvuustestin järjestämisen lisäksi muun muassa koira-avusteisen työn ammattieettiset ohjeet.

Koira- ja eläinavusteisuus näyttää lisänneen suosiotaan viime vuosina. Jamkin täydennyskoulutuskin on järjestetty vuosittain jo vuodesta 2013 lähtien.

Jamkin koulutussuunnittelija Sanna Peltola mukaan suosio on merkki siitä, että eläimen kanssa työskentelyn ammattimaisuutta, tavoitteellisuutta ja turvallisuutta halutaan syventää.

 

Toisinaan esimerkiksi rehtoreita on ollut vaikea vakuuttaa koira-avusteisen toiminnan tarkoituksenmukaisuudesta.

– Työsuojelussa ensireaktio on joskus ollut, että koirat on aina kiellettävä allergioiden vuoksi, Taina Järvi sanoo.

Tosiasiassa allergiat käydään läpi huoltajien ja koulun työyhteisön kanssa. Ja esimerkiksi eri kulttuuritaustaisten huoltajien kanssa keskustellaan suhteesta eläimiin.

– Emme halua sitäkään, että rehtori antaa kaikkien halukkaiden koirien tulla luokkaan. Olisi ikävä skenaario, jos kouluun soveltumaton koira tekisi jotain ikävää, Sihvola sanoo.

Sihvola ja Parvinen ovat käyneet asian tiimoilta Opetushallituksessa, jossa työryhmä on laatinut ohjeistusta koira-avusteiseen opetukseen. Ohjeistus julkaistaan tänä syksynä.

Taina Järvellä on puolestaan loppusuoralla kirjaprojekti, jossa hän on tehnyt yhteistyötä eläinavusteisen työn konkarin, lastenpsykiatrian erikoislääkärin ja lääketieteen tohtorin Kaija Ikäheimon kanssa. Kaksikon kirja Koira koulutyössä – toimintaa ja teoriaa eläinavusteisuudesta julkaistaan tänä syksynä.

Tiina Mölläri ja Manna Parvinen opettavat Lauttasaaren yhteiskoulussa. Parvisen työpari on oikealla istuva labradorinnoutaja Leevi.

 

Koira-avusteisuutta opetuksessa käyttävistä opettajista silmiinpistävän suuri osuus on erityisopettajia. Sihvolan mukaan yksi koiran tärkeistä kyvyistä on se, miten koira voi rauhoittaa ja motivoida oppilaita.

– Koira voi rauhoittaa varsinkin oppilaita, joilla on heikko keskittymiskyky. Koira-avusteisuus on toiminut hyvin sellaisilla oppilailla, joiden ongelmat eivät liity oppimiseen vaan tarkkaavaisuuteen ja tunnetaitojen säätelyyn.

Keskittymisen lisäksi Sihvola kokee, että koira toimii mainiosti myös tunnetaitojen opetuksessa. Oppilaiden kanssa voidaan pohtia, mistä syistä koira heiluttaa häntäänsä, tai miksi ihminenkin joskus tavallaan murisee.

– Ja kyllähän koira voi lohduttaa ja se voi saada lapsen avautumaan. Tässä mielessä kyse ei ole vain oppimisesta ja pedagogiikasta, vaan myös kasvamisesta.

Soveltuvuustestissä kartoitetaan koiran suhtautumista ihmisiin ja myös sen reagointia erilaisiin pintoihin ja ääniin.

 

Sanni Laitilalle yksi koira-avusteisen opetuksen tähtihetkistä liittyi ujoon oppilaaseen.

– Aikoinaan eräs toisella luokalla ollut oppilaani ei uskaltanut lukea luokassa ääneen ollenkaan. Päätin kokeilla lukemista hänen ja koirani Huugon kanssa kolmistaan. Aluksi otin hänen kanssaan kilpailuja siitä, kumpi meistä pystyy lukemaan Huugolle hiljempaa kuiskaten, Laitila kertoo.

Oppilas rohkaistui ja luki koiralle yhä kuuluvampaan ääneen. Jonkin ajan kuluttua oppilas ilmoitti oma-aloitteisesti, että hän haluaa järjestää luokalle yllätyksen. Hän lukisi Huugolle koko luokan kuullen.

– Huugo istui vieressä ja oppilas luki sille kirjaansa kirkkaalla äänellä. Luokka kääntyi katsomaan, että kuka täällä oikein puhuu. Me opettajat katsoimme tapausta liikutuksen vallassa.

Oppilaan lukeminen lähti kehittymään.

– Kun takapakkia tuli, Huugo tuli viereen tsemppaamaan.