Olivatko koulutusasiat ennen nykyistä paremmin? Eivät varmasti, mutta myöskään koulu-uudistukset eivät ole olleet välttämättä hyviä.
Yhtä lailla valheellista kuin nostalgisoida menneitä aikoja, on jumittua harhaan, jonka mukaan kehitys kehittyy aina vain parempaan suuntaan. Uudistuksia ei ole syytä tehdä pelkästään uudistusten takia, jos vanhassa on vara parempi.
Tarvitsemme muutosten yhteiskunnallista ja kulttuurista kontekstualisointia. Siihen liittyy avoimen keskustelun ohella tutkimustietoon perustuva muutosten vaikutusten arviointi.
Pitää pohtia, mitkä asiat ovat menneet parempaan ja mitkä huonompaan suuntaan – ja ennen kaikkea miksi. Keskustelussa ei myöskään voi sivuuttaa muutosten arvopohjaa alkaen mahdollisuuksien tasa-arvosta ja muista periaatteista, joiden varaan demokraattinen oikeus- ja hyvinvointivaltio rakentuu.
Demokratiaan kuuluu moniäänisyys.
Jos keskustelemme ennakkoluulottomasti, törmäämme väistämättä erilaisiin näkemyksiin toivotuista muutoksista. Hyvä niin, koska demokratiaan kuuluu moniäänisyys.
On uskallettava tarttua myös arvovaltakysymyksiin riippumatta kulloisestakin hallituskoalitiosta. Pitää uskaltaa sanoa, jos ja kun perustyötä tekevien ja päätöksentekijöiden välille on muodostunut oppilaitoksissa laadukasta työtä vaikeuttavia kuiluja.
Nykyajan opettajille ja tutkijoille esitetään monia vaatimuksia, joita ei ole järkevää eikä mahdollistakaan toteuttaa opiskelijoiden, opettajien, tutkijoiden ja koko koulutuksen kärsimättä.
Suunnittelutyöhön onkin välttämätöntä ottaa mukaan eri koulutusalojen riviopettajia ja tutkijoita, koska he tuntevat parhaiten sen, mitä voidaan tehdä eri koulutuksissa, oppiaineissa ja tieteenaloissa.
Tämän oivaltaminen ei ole vaikeaa, jos haluamme löytää yhteisen tahdon kaikkien ja ennen muuta lasten ja nuorten parhaaksi.
Helsingin yliopiston oikeushistorian emeritusprofessori Jukka Kekkonen ja kasvatustieteen tohtori Matti Taneli
Haluatko kirjoittaa Opettaja-lehden Tätä mieltä -palstalle? Ohjeet löydät täältä.