Antti Koskinen kirjoitti Opettaja-lehdessä 21/2021 määräaikaisten opettajien oikeuksista. Samassa yhteydessä julkaistu Petri Lindroosin allekirjoittama kannanotto ei vastannut koko totuutta.
Ruotsin ja muiden verrokkimaiden tilanne ei välttämättä ole verrattavissa Suomeen, kuten Lindroos vastauksessaan esittää. On kuitenkin huomioitava, että Suomen järjestelmälläkin on historiansa.
Alkujaan opettajille maksettiin palkkaa 10 kuukaudelta ja kesä elettiin säästöillä. Lukuvuoden palkan maksatus tasaisesti 12 kuukauden aikana oli opettajien toive. Tämän vuoksi puhutaan kesäloman sijaan kesäkeskeytyksestä.
Se kuitenkin mahdollisti vinouman, jonka vuoksi opettajat saattavat päätyä vuosien ajan kesäksi kortistoon.
Lain kirjaimen täyttyminen ei tee nykymallista oikeudenmukaista.
Lain kirjaimen täyttyminen ei tee nykymallista oikeudenmukaista.
Perhevapaat ovat luku sinänsä, mutta ensimmäiseksi pitäisi korjata se, mitä helpoimmin voidaan: Kuntien ei tule erottaa määräaikaisia opettajia kesäajaksi. Ellei listoilla edes ole viranhaltijaa nostamassa kesäajan palkkaa, miten ihmeessä se ei kuuluisi koko vuoden työn tehneelle määräaikaiselle?
Sain urani alulla toistuvasti kuulla, että minun pitäisi laittaa ”vahinko kiertämään”. Ainaisen kesätyöttömän olisi pitänyt lohduttautua ajatuksella, että voin vuorostani nauttia palkat sijaisen tekemästä työstä, kun jään äitiyslomalle. Tiesin, ettei sitä äitiyslomaa koskaan tule.
Monet sijaistettavani ovat olleet solidaarisia. Kerran jopa perhevapaalla oleva viranhaltija venytti poissaoloaan kesäajalle, jotta sijaisuuteni pituus riitti ansiosidonnaiseen työttömyystukeen.
Muistan vastaantuloja hyvällä mutta en pidä moraalisesti oikeana sitä, että elantoni on ollut viranhaltijoiden hyväntahtoisuudesta kiinni.
Lindroosin vastaus ei ole riittävä keskustelun sulkemiseen. Määräaikaisten ja sijaisopettajien eduksi ei ole tehty kaikkea, mikä olisi tehtävissä.
Hanni-Tuulia Hovila
OAJ vastaa:
Vastauksessani Koskisen mielipidekirjoitukseen avasin määräaikaisen opetushenkilöstön oikeutta kesäajan palkkaukseen eräissä Pohjoismaissa. Muiden maiden sopimuskäytännöillä ei voi perustella omien virka- ja työehtosopimustemme määräyksiä, sillä sopimuksilla on aina oma historiansa ja ne peilaavat kunkin maan lainsäädäntöä ja koulutusjärjestelmää.
Koulutuksen järjestäjällä on lakiin perustuva oikeus päättää määräaikaisen työsuhteen alku- ja päättymisajankohdasta. Näistä ei voi sopia virka- ja työehtosopimuksilla.
Tiedossani on jopa tapauksia, joissa toimen- tai viranhaltijan ollessa virkavapaalla ei kesän palkkaa ole maksettu sijaiselle eikä vapaalla olevalle. OAJ:n näkemyksen mukaan koko vuoden työstä pitää maksaa koko vuoden palkka.
Koko lukuvuodeksi palkattu, keskeytysjärjestelmän piirissä oleva opettaja on oikeutettu rahalliseen lomapäiväkorvaukseen. Sen suuruus on hieman vuosilomajärjestelmässä olevan työntekijän vuosilomaoikeutta korkeampi. Kun verrataan hänen palkkauksellista asemaansa koko vuoden palvelusuhteessa olevaan, asettuu vaakakuppi kuitenkin selvästi jälkimmäisen puolelle.
Määräaikaisen opetushenkilöstön aseman parantaminen on yksi tärkeistä sopimustavoitteistamme kuluvalla sopimuskierroksella. Yksi malli kesäajan ongelman ratkaisemiseksi olisi lomapäiväkorvauksen riittävä kasvattaminen.
Sopiminen edellyttää kuitenkin aina kummankin sopijaosapuolen yhteistä tahtotilaa muutokseen, ja kustannuksia aiheuttavat sopimusmuutokset kuluttavat kulloinkin käytettävissä olevaa palkankorotusvaraa.
Olen täsmälleen samaa mieltä kirjoittajan kanssa: kaikkea määräaikaisten ja sijaisopettajien tilanteen parantamiseksi ei ole vielä tehty.
Petri Lindroos
neuvottelujohtaja
Haluatko kirjoittaa Opettaja-lehden Tätä mieltä -palstalle? Ohjeet löydät täältä.