Lukijan mielipide: Kiitollisuus ja pienet palkat

Seurasin keväällä vierestä, miten alipalkattu alakoulunopettajavaimoni ilman minkäänlaisia ylityökorvauksia uurasti etätyön aikana 12–14 tunnin työpäiviä. Viime vuosina hän on tullut yhä myöhemmin kotiin töistä, koska Wilman ylläpitäminen vie paljon aikaa, tukea tarvitsevat lapset lisäävät työtaakkaa ja aiheuttavat palavereita iltaisin vanhempien ja sosiaalihuollon kanssa. Ilman mitään ylityökorvauksia.

Ongelmana tuntuu olevan, että monet opettajat saavat nautintoa työstään ja että se riittää heille. Miesopettajat hakeutuvat tai ajautuvat rehtoreiksi.

Se, että korkeakoulun käyneen henkilön tilipussi on niin naurettavan pieni, ettei siitä viitsi edes mainita, ei häiritse monia opettajia. Tuskinpa SAK:laiset metallimiehet suostuisivat palkattomaan ylityöhön.

 

Omasta työelämästäni voin mainita, että aloitin kaljakuskina SAK:n sopimilla ehdoilla urakkapalkalla. Tein urakkatyötä ja jokainen minuutti, joka meni yli työpäivän, korvattiin. Sitten kouluttauduin lisää ja lisää. Valitettavasti palkkani laski sitä enemmän mitä enemmän kouluttauduin.

Tein töitä naisvaltaisella akateemisella alalla, sosiaalityöntekijänä. Opettajan palkkojen tavoin sosiaalialankin palkat ovat alamittaisia työn raskauteen nähden. Jos vertaa sosiaalityöntekijän palkkaa alakoulun opettajan palkkaan, se on noin 20 prosenttia korkeampi. Sosiaalityöntekijänä en saanut koskaan ylityökorvausta.

En ole feministi mutta on valitettavasti tosiasia, että naisvaltaisilla aloilla eletään aivan eri palkkamaailmassa kuin miesvaltaisilla aloilla.

 

Henrik Carlberg