Päätoimittajalta: Tervejärkistä digikeskustelua

2.2.2018

Digitaalisuus antaa mahdollisuuden, mutta mahdollisuus ei vielä ole muuta kuin potentiaalia. Digitaalisuus on yksi työkalu muiden – kynän ja kumin – joukossa, ja oleellista on miettiä, mitä halutaan saavuttaa.

Näin sanoi Lauri Järvilehto Educa 2018 -messuilla Sivistysakatemian keskustelussa.

Järvilehdon näkemys herättää ajatuksia.

 

Ensinnäkin on eittämättä kiinnostavaa, että digihypetyksen keskellä näkemyksen esittää digitaalisia oppimispelejä kehittävän yrityksen toimitusjohtaja. Puhuuko mies itseään tai ainakin yritystään vastaan?

Toiseksi näkemys hoksauttaa näkemään kynän ja kumin edelleen nimenomaan mahdollisuuksina. Niiden avulla vain saavutetaan eri asioita kuin digimenetelmillä.

Kolmanneksi huomio kiinnittyy siihen, miten Järvilehto painottaa tavoitetta. Jotain pitäisi saavuttaa.

On mahdotonta kuvitella kansalaista, joka ei tarvitsisi monipuolisia digitaitoja

Olen tehnyt ison osan työurastani digitaalisen median parissa. Nähnyt sen nousua, ratsastanut aallonharjalla mutta tullut myös monessa palvelussa rytinällä alas, kun on oltu joko liian aikaisessa tai liian myöhässä.

Järvilehdon lauseet osunevatkin minussa maaliin juuri siksi, että tunnistan heti, mistä hän puhuu.

Millään välineellä ei ole itseisarvoa, vaan aina on kyse siitä, mihin välinettä käytetään. Kaikkea voi käyttää turhaan tai tarpeelliseen, hyvään tai pahaan. Sisältö ratkaisee.

 

Samalla on tietenkin totta, että välineet muuttuvat väistämättä. Enää on melko turha keskustella siitä, miten liitu toimisi parhaiten opetuksen apuna.

Tässä merkityksessä digitaaliset välineet ovat tulleet jäädäkseen, ja on mahdotonta kuvitella tulevaisuuden kansalaista, joka ei tarvitsisi monipuolisia digitaitoja. Oppilaitokset ovat näiden taitojen antamisessa avainasemassa.

 

Sivistysakatemian keskustelu messuilla oli erityisen raikas siksi, että siinä oltiin tervejärkisen rehellisiä.

Sanottiin, että ihmisen aivotoiminta ei ole muuttunut yhteiskunnan kehityksen tahdissa. Informaatiotulva on liian kova, että ihminen osaisi käsitellä sitä.

Kerrottiin, että juuri kasvava ärsytystulva voi pudottaa joitakin lapsia jo varhain sivistyksen ja kasvatuksen parista.

Painotettiin, että pieni lapsi tarvitsee ihmistä ja tekemistä, matkimista ja leikkimistä.

Ja samalla digitaalisuus nähtiin aidosti mahdollistajaksi ja digitaidot välttämättömiksi.

 

Ei digijohtaja puhunut itseään pussiin. Koulutustakin pitää katsoa kokonaisuutena.

Silloin välineet ja sisällöt asettuvat oikeisiin paikkoihinsa, opettajan ammattitaidon varassa toimiviksi opetuksen ja kasvatuksen välineiksi.

Niillä on välttämätön paikkansa muttei itseisarvoa.

 

Hanna Ottman

hanna.ottman@oaj.fi

Twitterissä @HannaOttman

toimittajalta

 

Educan sato tallella netissä

Educasta haki eväitä työhönsä ja potkua elämäänsä lähes 17 900 ihmistä, joiden sydäntä lähellä on kasvatus ja koulutus. Se on kävijäennätys ja noin 1 300 kävijää enemmän kuin viime vuonna.

Oli sykähdyttävää olla mukana ja nähdä opettajien innokas joukko kuuntelemassa keskittyneinä esityksiä, kilistämässä kurssitovereiden tapaamisen kunniaksi, vaihtamassa mielipiteitä kansalaisjärjestöjen pisteillä ja hypistelemässä opetusmateriaaleja ja -välineitä.

Kärijekkäin digikohkaaminen ja innovaatiointoilu näyttää tasoittuneen rauhalliseksi rinnakkaiseloksi, jossa vanha ja hyväksi todettu sekä uusi ja lupaava elävät sulassa sovussa.

Educa on koulutus- ja kasvatusasioiden herkkupöytä, josta napsimme parhaita paloja juttuihimme. Käy katsomassa satoa myös OAJ:n nettisivuilta.

Tiina Tikkanen

 

 Lue lisää Opettaja 3/2018 jutusta Nykyisen ja tulevan risteyksessä

Lue samasta aiheesta