Ensin muistutus hyvästä uutisesta. Lukuharrastus on korona-aikana lisääntynyt.
Lukeminen on tuonut tekemistä kotiin pysähtyneeseen arkeen. Lasten kanssa on luettu yhdessä. On saatu lohtua ja turvaa.
Peukut pystyyn, että tästä jäisi paljon pysyvää.
Koronatartuntojen sijaan olisi huikeaa päästä seuramaan lukemiskipinän leviämislukuja. Tavoitella voisi vaikka tämäntyyppisiä otsikoita: ”Lasten- ja nuortenkirjojen lainausennätys Paltamon kirjastossa!” ”Hyvinkäällä kaikki varhaiskasvatukseen osallistuvat lapset suorittivat lukudiplomin”.
Poikkeusajan hyvästä uutisesta huolimatta lukevia koteja on yhä vähemmän. Vähiten luetaan alemmissa sosiaaliryhmissä.
Lukutaidon heikkeneminen on yhteiskuntamme peili. Siinä näkyvät niin eriarvoistuminen, teknologian alanvaltaus kuin maahanmuuttokin.
Puutteet lukutaidossa rapauttavat demokratiaa.
Lukutaito – sanavarasto, luetun ymmärtäminen, tekstityyppien tunnistaminen – kehittyy lukemalla. Heikko lukutaito tarkoittaa hankaluuksia arjessa, työelämässä, yhteiskunnassa. Seuraukset rapauttavat demokratiaa.
Viimeisimmän lukutaitokeskustelun puhalsi pistävästi alkuun Silvia Hosseini Hesarissa.
Olen esseistin kanssa samaa mieltä siitä, että lukutaidon heikkenemisen syyt ovat syvällä. Juurisyitä kitkemään tarvitaan poliittisia ratkaisuja, jotka ulottuvat myös muualle kuin kouluun.
Keskustelua lukutaidon rapistumisen syvistä syistä tai niihin puuttumisesta ei julkisuudessa ole syntynyt. Lukutaitohuolesta kyllä puhutaan ja hajanaisista toimista, joilla sitä kampitetaan.
Yhteiskunnan laajuisesti lukutaidon kehittämisen sateenvarjoa avaa Lukuliike – hallitusohjelman tuella mutta pätkärahoituksella, kuten tutuksi on tullut. Ohjelman onnistumisiin kuuluu lukutaitostrategia.
Lukutaito- ja lukemishankkeita on jo vuosia ollut lukematon määrä. On hyödynnetty räppiä ja lavarunoutta. On saatu urheilijoita ja tubettajia lukemisen esikuviksi. Menty lasten ja nuorten pariin someen.
Mahtavia juttuja! Mutta kamppikset vasta nykäisevät työn alkuun. Pitää saada pysyviä käytäntöjä, pistää paukkuja varhaiskasvatuksen ja koulujen perustyöhön. Sitä ovat sekä lukutaidon opettaminen että kotitaustasta johtuvien erojen tasaaminenkin.
Minna Ängeslevä on Opettaja-lehden päätoimittaja.
Twitterissä @MAngesleva
Tekijältä
Vinkkejä liikkuvaan koulupäivään
Miten lisätä liikuntaa tavallisiin koulupäiviin? Lappeenrannan Kimpisen koulussa mikä tahansa oppitunti voi sisältää toiminnallisuutta ja opettaja aktivoi lapsia säännöllisesti pois pulpetista.
Ympäristöopin kaksoistunnilla 5A-luokan oppilaat tekevät joka viikko luontoretken, ja koko koulu osallistuu liikuntahaasteisiin, rentoutushetkiin ja erilaiseen välituntitoimintaan.
Vinkkejä liikunnan lisäämiseen kaikille koulutusasteille löytyy liikkuvakoulu.fi – sivustolta.
Tällä hetkellä Liikkuvaa koulua koordinoi Opetushallitus. Ohjelma tukee liikunnallisuutta ja oppilaiden hyvinvointia. Hankaluutta aiheuttaa kuitenkin se, että tarjolla olevaa kehittämisrahaa pitää hakea eri tahoilta.
Voisivatko kunnan eri toimijat tehdä tässä yhteistyötä? Ottaisiko esimerkiksi liikuntatoimi vastuulleen rahoitusasiat? Näin opettajille jäisi enemmän resursseja toiminnan järjestämiseen.
Maija-Leena Nissilä
Juttu Lappeenrannan Kimpisen koulun liikunnallisesta koulupäivästä:
Kimpisen koulussa oppilaat nostetaan pulpetista tanssimaan ja ulkoilemaan