Hanna Ottman: Sisullako pitäis pärjätä?

Taidamme kaikki tuntea hankkeita, jotka ovat edistyneet yhtä vauhdikkaasti kuin keitetyn spagetin työntäminen. Työtä on tehty hirveästi, suunniteltu ja selitetty, motivoitu ja maaniteltu. Ei vain ole edennyt.

Sitten on hankkeita, joista ei tarvitse paljon muuta kuin hönkäistä idea. Maaperä on niin valmis, että idea jalostuu porukassa nopeasti tavoitteiksi ja tavoitteet toiminnaksi. Tekijöitä riittää ja sana leviää.

 

Työhyvinvoinnin lukuvuosi kuuluu jälkimmäisiin. OAJ:läisten heittämän haasteen on ottanut vastaan jo useampi työnantaja, ja monilla työpaikoilla nostetaan säännöllisesti työhyvinvoinnin merkitystä esiin eri tavoin. Ja vuosi on vasta aluillaan.

Maaperä oli selvästikin valmis. Hankkeen kannalta maaperän otollisuus on tietenkin hyvä asia, mutta muuten tässä tapauksessa huono: se taitaa toistaa liiankin hyvin vanhan sananlaskun viisautta – siitä puhe mistä puute.

 

OAJ:n työolobarometrin otsikot parin vuoden takaa kertovat paljon: Työn määrä kasva entisestään. Väkivalta on vakava kuormitustekijä. Työkyky heikkenee edelleen. Työstressi piinaa yhä useampia. Ja sitä rataa.

Tänä vuonna tehtävä barometri ei liene edeltäjäänsä valoisampi.

 

On upeaa, että opettajien ja esimiesten työhyvinvoinnista puhutaan omaa joukkoamme laajemmin yhteiskunnassa ja aletaan huomata, että opettajien ongelma on yhteiskunnan ongelma. Mitä useampi työnantaja saadaan tarttumaan haasteeseen, sitä konkreettisempia tuloksia voidaan saada aikaan jo kuluvan lukuvuoden aikana.

On kaikkien yhteinen etu, että opettajat ja esimiehet jaksavat.

Toivottavasti OAJ:n työhyvinvoinnin lukuvuoden teemat leviävät edelleen ja työpaikoilla puhutaan avoimesti ja suoraan, miten työhyvinvointia voidaan parantaa tai vahvistaa.

Jokainen meistä voi itsekin vaikuttaa vaikkapa työyhteisön ilmapiiriin, ja sillä on iso merkitys kaikkien jaksamiseen.

 

On kaikkien yhteinen etu, että opettajat ja esimiehet jaksavat. Sillä on valtava merkitys heidän vaikutuspiirissään oleville lapsille ja nuorille. Ja jälleen kerran: sillä puolestaan on vaikutus Suomen tulevaisuuteen.

 

Hanna Ottman on OAJ:n viestintäjohtaja.

hanna.ottman@oaj.fi

Twitterissä @HannaOttman

 

Tekijältä

Hellitä ennen uupumusta

Kirjoittamani kahden opettajan tarina opettaa, että uupumuksen selättämiseen tarvitaan pysähtymistä ja sen tunnustamista, että yksin ei tarvitse jaksaa.

Tarvitaan toista ihmistä, usein myös terapiaa. Tarvitaan esimiestä, jolle uskaltaa puhua ja jonka kanssa voi järjestää työtaakkaa järkevämmäksi.

Ennen kaikkea tarvitaan rohkeutta katsoa peiliin ja tarkastella omia arvoja.

Kun uuvuttaa, masentaa ja ahdistaa, ihminen tahtoisi yleensä pahan olon pois nopeasti. Monelle on pitkä tie ymmärtää, että pahan olon takaa löytyvät omat asenteet: ankara vaativuus omaa itseä kohtaan, suorittamisen pakko, omien tarpeiden unohtaminen.

Myös kivat asiat saattavat muuttua rasitukseksi, jos niitä on liikaa. Mielenkiintoiset työprojektit tai herkulliset harrastukset houkuttavat erityisesti meitä, jotka tuppaamme innostumaan vähän kaikesta.

Yhtäkkiä huomaamme, että päivät ovat tukahduttavan täynnä tekemistä ja palautumiselle jää liian vähän aikaa.

Mitä jos hellittäisimme ennen kuin uupumus iskee? Kuuntelisimme kehon ja mielen viestejä ennen kuin ne yltyvät hätähuudoksi. Jättäisimme kalenteriin ohjelmatonta aikaa.

Tiina Tikkanen

 

Juttu uupumuksesta selviämisestä:

Kun puristus hellittää

Lue samasta aiheesta