Hanna Ottman: Elämänmittainen vaikutus

Pääkirjoitus 18.3.2019

Reilun kahdenkymmenen parhaan Pisa-maan opetusministerien ja opettajajärjestöjen johtajien tapaaminen Espoossa oli avartava kokemus.

Huippukokouksessa esitetyt tutkimustulokset tarjosivat kiinnostavia näkökulmia siihen, miten koulutus, kasvatus ja tutkimus parhaimmillaan järjestetään.

Varhaiskasvatus oli ensimmäistä kertaa huippukokouksen asialistalla, Suomen ansiosta. OECD:n koulutusosaston johtaja Andreas Schleicher esitteli tutkimustuloksia aivojen herkkyyskausista.

Lapsen tunnetaitojen kehittyminen ja kielellinen herkkyyskausi ovat huipussaan ensimmäisinä elinvuosina. Myös herkkyys kognitiivisten ja sosiaalisten taitojen oppimiseen on suurimmillaan alle viisivuotiaana.

Näiden tutkimustulosten valossa Schleicherin keskeinen väite on ymmärrettävä.

Schleicher nimittäin sanoi, että vain pedagogisesti riittävän laadukas opetus tasaa lasten välisiä eroja ja tuottaa aitoa lisäarvoa sekä lapsille itselleen että yhteiskunnalle. Tässä Suomessa on menty oikeaan suuntaan.

 

Johtaminen oli toinen minua erityisesti kiinnostanut aihe.

Useissa puheenvuoroissa korostettiin johtamisen merkitystä kaikilla koulutusasteilla. Johtamisella on suuri vaikutus jokaisen lapsen, oppilaan ja opiskelijan saamaan kasvatukseen ja koulutukseen.

Yksi osallistuja tiivisti osuvasti, että on vaikea johtaa, jos vaatimukset ja resurssit eivät ole kohdillaan.

Oma puheenjohtajamme puolestaan huomautti, että johtamiseen tarvitaan sekä aikaa että itse johtajia. Resursseja tulee olla itse johtamisessakin, enkä usko, että johtamisen merkitys tulee ainakaan pienenemään yhä monimutkaistuvammassa koulumaailmassa.

Samalla kun edunvalvonnassa nostamme esiin opettajan työn ongelmia, on syytä kertoa ammatin isoista hyvistä puolista.

Ruokapöytäkeskustelu toi esiin kolmannen pohdituttamaan jääneen asian. Latvian edustajat kertoivat, että heillä ei enää löydy riittävästi halukkaita opiskelemaan opettajaksi.

Suomessakaan ei ole syytä tuudittautua tyytyväisyyteen, vaikka meillä onkin edelleen runsaasti opettajaksi haluavia.

Samalla, kun edunvalvonnassa nostamme esiin opettajan työn ongelmia, on syytä kertoa ammatin isoista hyvistä puolista, ettei kuva alasta vääristy.

Tarvitaan molempia: opettajien olojen parantamista mutta myös ammatin vetovoiman ylläpitämistä.

Opettajan ammatti on kasvavasta vaativuudestaan huolimatta yhä huippuammatti. Kovin monessa muussa ammatissa paras palkinto ei ole niin upea kuin toisen ihmisen kasvuun, taitoihin, itseluottamukseen ja -tuntemukseen ja koko elämään vaikuttaminen.

 

Hanna Ottman

hanna.ottman@oaj.fi

Twitterissä @HannaOttman

 

Lue lisää huippukokouksesta:

Pisa-pomo painottaa varhaiskasvatusta

Maailman opettajajärjestön puheenjohtaja: ”Maailman trumpit toivovat Suomen epäonnistumista”

toimittajalta

Pätkätyöläinen pelkää puhua

Määräaikaisten palvelussuhteiden laiton ketjuttaminen on iso ja yleinen ongelma etenkin vastavalmistuneille opettajille.

Aiheesta tekemääni juttuun oli kuitenkin miltei mahdoton löytää haastateltavia, koska vain harva uskaltaa puhua ketjuttamiskokemuksistaan ääneen ja vielä harvempi omalla nimellään. Vaikka laki on työntekijän puolella, määräaikainen opettaja pelkää, ettei saa jatkossa uutta työpaikkaa.

OAJ antaa oikeusapua, jos joku jäsenistä nostaa kanteen työnantajaa vastaan. Prosessi on raskas yksittäiselle työntekijälle.

Helpompaa olisi, jos OAJ:n pitkään ajama järjestöjen kanneoikeus toteutuisi. Silloin OAJ pystyisi nostamaan kanteen yhden tai useamman jäsenensä puolesta työnantajaa vastaan, jos työntekijät eivät itse uskalla sitä tehdä.

Kanneoikeus voisi ehkäistä laittomuuksia jo ennakolta.

Riitta Korkeakivi

Lue samasta aiheesta

Pääkirjoitus

Hanna Ottman: Kiitos, opet!

16.08.2019
Näkökulmat

Hanna Ottman: Ansaittu vapaa

24.05.2019