Maailman opettajajärjestön puheenjohtaja: ”Maailman trumpit toivovat Suomen epäonnistumista”

Nöyrät ja huomion keskipisteenä olemisesta vaivaantuvat suomalaiset ovat oikea kansa kantamaan koulutuksen lippua maailmalla, maailman opettajien kattojärjestön Education Internationalin EI:n pääsihteeri David Edwards sanoo.

– Olen viettänyt riittävästi aikaa suomalaisten kanssa havaitakseni, että te olette upealla tavalla syvällisen vaatimattomia ihmisiä. Ette tunne oloanne mukavaksi huomion keskellä. Koulutuksenne ihailuakin olette omasta mielestänne kai kuulleet ihan riittämiin, Suomessa järjestettyyn koulutuksen huippukokoukseen osallistunut Edwards sanoo.

Koulutusmaine voikin olla Suomelle ja sen opettajille taakka, Edwards arvelee, sillä hänen mielestään menestykseen kuuluu vastuu kertoa siitä maailmalle.

– On kuitenkin hyvä, että juuri Suomi kantaa sitä taakkaa. Mielestäni se kuuluu ihmisille, jotka osaavat havainnoida itseään myös kriittisesti. Millainen mekkala siitä tulisi, jos minun kotimaani Yhdysvallat olisi koulutuksen johtotähti? Kaikki vain hihkuisivat, kuinka me olemme voittajia koulutuksen olympialaisissa.

Yhdeksättä kertaa järjestetty ISTP eli International Summit on the Teaching Profession pidettiin tänä vuonna Suomessa. Tapahtuma toi Espoon Dipoliin reilun kahdenkymmenen Pisa-tutkimuksissa parhaiten menestyneen maan delegaatiot.

Vuosittaisen kokouksen idea on niin maiden sisäinen kuin eri maiden välinen dialogi opettajuudesta ja koulutuksesta. Kutsun ISTP:n kokouksiin saavat sekä opetusministeri että ammattijärjestön johto. Osallistua sopii yhdessä tai ei ollenkaan, mikä on vuosien varrella osoittautunut joillekin maille ylivoimaiseksi esteeksi.

Kaikissa maissa ministeri ja opettajaliitto eivät mahdu samaan pöytään, minkä lisäksi tilanteet vaihtelevat työmarkkinoilla ja politiikassa.

Yhdysvallat oli jälleen poissa, mitä harmiteltiin yleisesti, maa kun oli koko ISTP:n liikkeellepaneva voima ja ensimmäinen kokousjärjestäjä vuonna 2011.

– ISTP:n ensimmäisessä kokouksessa New Yorkissa silloinen opetusministeri Arne Duncan päivysti paikalla kaikki kokouspäivät osallistujien kanssa keskustellen, OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen muistaa.

Meininki on sittemmin muuttunut. Yhdysvallat ole osallistunut ISTP:hen nykyisen presidenttikauden aikana.

Hollannin ja Belgian delegaatioista puuttui puolestaan edustajia, koska maissa oli alkamaisillaan opettajien lakkoja. Toisaalta esimerkiksi Etelä-Korea palasi kokoukseen vuosien tauon jälkeen, kun hallitus ja opettajaliitot olivat päässet riidoistaan.

Maailman trumpit vihaavat Suomen koulutuksen menestystarinaa.

David Edwardsin mukaan tässäkin mielessä on hienoa, että kokous saatiin Suomeen.

– On tärkeä viesti, että tässä meillä on kokousjärjestäjänä koulutuksen mallimaa, jossa ammattiliitto osallistuu aktiivisesti järjestelmän kehittämiseen ja sosiaaliseen dialogiin. Maa, jossa tällaista keskustelua ei nähdä uhkana tai vastakohtana laadulle vaan päinvastoin.

Edwardsin mukaan maailmalla on paljon voimia, jotka haluavat pitää opettajat ja näiden järjestöt erossa koulutuspolitiikasta.

– Jossakin maassa voidaan sanoa, ettemme halua tähän keskusteluun ”ammattiliiton opettajia”, vaan mieluummin vaikkapa ministerin serkun.

Jossakin päin maailmaa joku toivoo tälläkin hetkellä Suomen epäonnistumista, Edwards sanoo.

– Yksityistäjät, ammattiliittojen vastustajat ja muut ”maailman trumpit” vihaavat Suomen koulutuksen menestystarinaa. He eivät pidä siitä, kuinka Suomi seisoo majakkana muistuttamassa, ettei yhteiskuntaa tarvitse organisoida ahneuden ympärille.

Yksityistämisestä puheen ollen: Edwardsin johtama EI pitää voimakkaasti julkisesti rahoitetun koulutuksen puolta. Järjestön kampanjoiden kovimmat kärjet suuntautuvat usein kehitysmaihin. Sellaisiin, joissa ei aina edes ole kunnollista julkista koulutussektoria, jota yksityistää.

– Sellaiset maat kiinnostavat globaalia pääomaa suunnattomasti. Lapset on joka tapauksessa saatava kouluun, siispä mitä jos antaisimme markkinoiden ratkaista asian, he esittävät. Globaaliin etelään haluttaisiin viedä koulutusta, jota nämä samat sijoittajat eivät ikinä huolisi omalle lapselleen, Edwards sanoo.

Yhdessä afrikkalaisten opettajien kanssa EI vaatii meneillään olevassa kampanjassaan, että Afrikan maat luopuvat yksityistämisestä. Kampanjassa on paljastettu muun muassa monikansallisen koulutusyrityksen Bridge Internationalin toimintatapoja Afrikassa.

– Vanhemmat luulevat saavansa laadukasta yksityistä koulutusta. Tosiasiassa he maksavat siitä, että oppilaat istuvat lattialla kanahäkkiä muistuttavassa koulurakennuksessa, jossa niin sanottuna opettajana toimiva teini-ikäinen amerikkalainen saa ohjeita iPadilleen Bostonista, Edwards kertoo.

EI:ssä tutkitaan parhaillaan myös korkeakoulutuksen ja varhaiskasvatuksen kaupallistumisen ilmiöitä.

Suomen aloitteesta varhaiskasvatus olikin yksi viime viikon huippukokouksen kolmesta pääteemasta. Onko varhaiskasvatus maailmalla samanlainen nouseva teema kuin Suomessa, jossa julkisen keskustelun valtavirrassakin puhutaan lastenhoidon sijaan yhä useammin oppimisesta ja laadusta?

– Retoriikassa voi kuulostaa siltä, että varhaiskasvatuksen kehittämiseen aiotaan satsata. Globaalissa katsannossa ala on voimakkaasti naisvaltainen, yksityistetty ja sääntelystä purettu, Edwards sanoo.

Varhaiskasvatuksen palkat eivät maailmallakaan pärjää muille opettajan ammateille. Harva maa pääsee OECD:n suositukseen, jonka mukaan varhaisiin vuosiin tulisi sijoittaa prosentti bruttokansantuotteesta.

– Sanoisin, että tehtävää kyllä riittää.