Yrittäjyyskasvatus on mainio juttu, eikö niin? Se pyrkii edistämään luovuutta, aloitteellisuutta ja tavoitteellisuutta.
Kukapa voisi vastustaa ajatusta, että nuoria rohkaistaan toimijuuteen. Olemaan oman onnensa seppä – omilla ansioilla kohti menestystä ja talouskasvua.
Koulut ovat laajasti ulkoistaneet yrittäjyyskasvatusta Yrityskylille. Nykyään niitä on jo kaikissa maamme suurimmissa kaupungeissa, ja jo yhdeksän kymmenestä alakoululaisesta vierailee niissä.
Yrityskylien taustalla on työnantajajärjestöjen kenttä. Se yhdisti voimansa 1940-luvun lopulla perustamalla Taloudellisen tiedotustoimis- ton, jonka tarkoitus oli muokata yleistä mielipidettä myönteiseksi elinkeinoelämää kohtaan. Nimenmuutoksista huolimatta perusidea on säilynyt.
Kriitikot ovat kysyneet, kätkeekö yrittäjyyskasvatus piilo-opetussuunnitelman, joka vahvistaa materialistista elämänasennetta.
Yrittäjä oli ohimennen maininnut ranteessaan olleen 17 000 euron kellon.
Sain tilaisuuden keskustella lasten kanssa, jotka olivat juuri palanneet Yrityskylästä.
Heille oli jäänyt elävästi mieleen yrittäjän tarina. Hän oli kertonut elämänsä huippukohdaksi sen, kun hän oli tienannut ensimmäisen miljoonansa.
Yrittäjä oli ihan vaan ohimennen maininnut myös ranteessaan olleen 17 000 euron kellon.
On hyvä, että nuorilla on unelmia. Mutta miten meille käy, jos ne suunnataan ylellisen elämäntavan tavoitteluun?
Planeettamme on jo pitkään yrittänyt kertoa, että se ei kestä edes nykyisenlaista kulutusta. Vielä pari vuosikymmentä sitten “planeetaariset rajat” kuulosti monelle etäiseltä ja abstraktilta tutkijoiden varoitukselta.
Nyt rajat kuitenkin alkavat jo kolkutella ovillemme. Ilmastonmuutos on niistä tunnetuin, ja kuudes massiivinen sukupuuttoaalto tulee heti perässä.
Yrityskylissä tehdään hyvää työtä esimerkiksi kiertotalouden edistämiseksi.
Jos kuitenkin lapsen mieleen vierailusta jäävät luksuskello ja mielikuva miljonäärin elämästä, jotain on ehkä mennyt pieleen. Hedelmistään puu tunnetaan.