Kun koulujen lukuvuosi lähenee loppuaan, kuntien talousjohtajien taulukoissa ja valtuustojen iltakouluissa vilisevät jo seuraavan vuoden luvut. Talousarvion valmistelu vuodelle 2027 on alkanut.
Mitä suuremmat kunnan omat verotulot ovat, sitä paremmat ovat koulutuksen resurssit.
Ja mitä suurempi osa työikäistä kuntalaisista on töissä, sitä enemmän verotuloja kunnan kassaan kertyy. Siksi verotulojen kannalta erityisen tärkeitä ovat menestyneet ja työllistävät yritykset.
Valtion rooli kuntapalvelujen rahoituksessa on pienentynyt.
Valtionosuudet riittävät rahoittamaan enää 20 prosenttia koulutuksen menoista, kun osuus vielä kymmenen vuotta sitten oli lähes 30 prosenttia.
Kevään 2026 kehysriihessä hallitus kohdisti lisää leikkauksia kuntien valtionosuuksiin.
Väestörakenteen muutos ja kuntien taloustilanne vaikuttavat koulujen arkeen.
Niillä alueilla, jossa etäisyydet eivät kasva kohtuuttomiksi, lasten määrän väheneminen johtaa koulujen määrän vähenemiseen. Myöskään opettajia ei tarvita yhtä paljon kuin ennen.
Alueilla, joissa lasten määrä tai muunkielisten lasten osuus kasvavat, rahojen tulee riittää uusiin rakennuksiin ja uusiin työntekijöihin.
Henkilöstön palkkakustannukset ovat kunnan menoeristä suurin. Sekä väestöään menettävissä että kasvavissa kunnissa opettajien siirrot kunnan sisällä ja uudet tehtäväjaot ovat tärkeitä keinoja talouden tasapainottamisessa.
Tämä edellyttää rehellistä keskustelua yksikkö- ja ryhmäkoosta, henkilöstötarpeesta ja toimipisteiden sijainnista. Myös kuntarakennetta pitää arvioida talouden kestävyyden näkökulmasta.
Pienenevistä resursseista huolimatta koulutuksen laatu ei saa heiketä.
Toimintatapoja voidaan uudistaa, työn- ja tehtävänjakoja tarkistaa, henkilöstön sijoittumista muuttaa, osaamiseen panostaa ja johtamista parantaa.
Olemassa olevia tietoja koulujen kustannuksista, oppilaiden arvosanoista ja kunnan henkilöstöstä voitaisiin jo nyt hyödyntää vaikuttavuuden arvioinnissa.
Riittääkö kunnassasi muutoskyvykkyys kaikkeen tähän?
Sanna Lehtonen
» [email protected]