Arno Kotro: Kesää kohti, pimeän läpi

Paljon puhutaan tunnustuskirjallisuudesta. Onkohan myös tunnustuskolumneja?

Kokeillaan. Vaikka eihän tässä mitään tunnustamista ole, kuin rikoksessa. Mutta sen sanon, että pitkään kestänyt etäopetus pahimmalla koronavyöhykkeellä on saanut aikaan irrallisuuden tunnetta, ahdistusta, outoa oloa.

Tiedämme, että rutiinit ja rakenteet ovat lapsille tärkeitä – ja ovat kyllä keski-ikäisellekin. Normaaliarjen katkaisseessa sulku-Suomessa ne tutut rakenteet romahtivat.

 

Toisaalta rutiineita on liikaa. Etäopettajan päivät ovat turruttavan toisteisia. Läppäri auki, sitten paljon omaa ääntä, vähemmän muuta ääntä, muutaman aktiivisimman opiskelijan kannattelemaa keskustelua. Päiväni murmelina!

Joskus tuntui, että elämä on toisaalla ja minä olen tässä. Nyt tuntuu, että elämä ei ole missään.

Olen heräillyt aamuyöllä. Aku Ankan rekisterinumero on hauska numerosarja, mutta ei silloin, kun kelloradio kiiluu pimeyteen lukua 3.13 ja tietää, että yöunet taisivat olla siinä.

Muistan, miten aikoinaan oma elämä nyrjähti sijoiltaan. Silloin oli tavallaan helppoa: kun astui ovesta ulos, maailma sentään oli paikoillaan. Nyt outous on myös oven ulkopuolella, kaikkialla, pakopaikkaa ei ole ollut.

Sitten pallot humahtavat kadoksiin kuin säikähtänyt silakkaparvi.

Raskaimmin tämä iski nuoriin. Olen ruudulta tapittanut opiskelijoiden palloprofiileja ja pohtinut, mitähän ne syvimmät tunnot tuonkin palluran takana ovat. Muistan oppituntien loput, kun opiskelijat toivottavat hiukan apealla äänellä kivaa päivänjatkoa, sitten pallot humahtavat kadoksiin kuin säikähtänyt silakkaparvi.

Ette silti katoa mielestäni, teitä minä mietin, nuoret hyvät. Minulla ei niin väliä, vuosi sinne tai tänne viisikymppisen elämässä on pientä 17-vuotiaaseen verrattuna. Siinä iässä vuosi vielä kestää vuoden.

Mutta synkkyys sikseen. Nyt epidemia hellittää. Kesä on tulossa, ja aurinko, ja ihana tavallisuus.

Kolmen sanan ikiviisas elämäntotuus on aina kannatellut kiperissä paikoissa, ja se kannattelee taas: ”Tämäkin menee ohi.”

 

Arno Kotro on lukion opettaja ja Opetusalan eettisen neuvottelukunnan puheenjohtaja.

Lue samasta aiheesta

Kolumnit ja Pakinat

Arno Kotro: Meillä on upea ammatti

09.09.2021
Kolumnit ja Pakinat

Arno Kotro: Ongelma – ja ratkaisu!

14.01.2021