Tutkittu juttu: Lukiouudistus teki Suomesta satojen erilaisten lukioiden maan

Lukiouudistuksen tavoitteet olivat rehtoreiden mielestä hyvät, mutta toteutus jäi puolitiehen ja jätti lukiot eriarvoiseen asemaan. Myös korkeakoulujen valintajärjestelmän uudistus sai rehtoreilta murhaavaa kritiikkiä Taina Lehtosen väitöstutkimuksessa.

Vuoden 2019 lukiouudistuksen päätavoitteet olivat osaamisen ja lukion vetovoiman vahvistaminen, korkeakouluun hakeutuvien määrän lisääminen ja opiskelijoiden hyvinvoinnin edistäminen. Käytännössä uudistus jäi rehtorien mielestä puolitiehen, selvitti väitöstutkija Taina Lehtonen.

Rehtorit allekirjoittivat uudistuksen tavoitteet mutta suhtautuivat keinoihin ja toteutukseen paikoitellen hyvinkin kriittisesti.

– Uudistusta pidettiin riittämättömänä. Rehtoreiden mielestä valinnaisuutta ei lisätty, eikä opetussisältöjä uudistettu riittävästi, Lehtonen sanoo.

Hän haastatteli väitöstyöhönsä 14:ää lukion rehtoria lukiouudistuksesta. Haastatellut rehtorit ovat kokeneita, vähintään viisi vuotta virassa olleita. Haastattelut tehtiin syksyn 2019 ja tammikuun 2020 aikana.

Tutkimuksessa Lehtonen selvitti rehtoreiden näkemyksiä lukion uudistamisesta, uudistuksen johtamisesta ja lukiokoulutuksen tulevaisuudesta. Paino on vuoden 2019 lukiouudistuksessa, mutta sen lisäksi rehtorit ottivat kantaa muun muassa korkeakoulujen pääsykoeuudistukseen ja oppivelvollisuuden laajenemiseen.

 

Hallitus päätti lukiokoulutuksen uudistamisesta keväällä 2017. Päätös kattoi koulutuksen tavoitteiden, sisällön ja ylioppilastutkinnon uudistamisen.

– Päätöksen seurauksena myös lukion opetussuunnitelman perusteet tuli uudistaa, vaikka edellistenkin perusteiden toimeenpano oli kesken, Lehtonen muistuttaa.

Haastatellut rehtorit toivoivat oppiaineiden sisältötavoitteisiin väljempää kuvausta ja lisää pelivaraa lukioille ja opettajille.

Rehtorit arvostelivat myös eri sisältöjen opetuksen aikataulun tarkkuutta. Heistä vaikutti, että minuuttiaikataulu oli opettajien palkkausperusteita, ei oppimista, varten.

– Rehtorit ja korkeakoulutetut lukion aineenopettajat osaavat työnsä. Kun heille annetaan sisältötavoitteet, he tietävät kyllä, miten niitä pitää opettaa.

Lukion rehtorit ja opettajat ovat hyvin tunnollisia. Lehtosen mukaan he pitävät tarkan huolen siitä, että ainakin kaikki opsissa mainitut asiat tulevat opetetuiksi.

Kun ohjeistus on hyvin tarkkaa, tunnollisuus alkaa syödä elintilaa luovuudelta.

– Jos opetussuunnitelmassa kerrottaisiin vain keskeiset tavoitteet ranskalaisilla viivoilla ja ylioppilaskirjoituksen vaatimukset huomioiden, luovuus ja mahdollisuuksien näkeminen toteutuisivat opetuksessa paremmin.

Lukiouudistuksen toteutus jäi rehtoreiden ja lukioyhteisön harteille.

Rehtorit näkivät lukiouudistuksessa hyvääkin. Kiitosta saivat erityisopetuksen järjestämisvelvoite ja ylioppilaskokeen uudistaminen. Myös korkeakoulujen kanssa tehtävän yhteistyön vahvistamista arvostettiin.

Lehtosen tutkimustulosten mukaan uudistuksen toteutus jäi kuitenkin rehtoreiden ja lukioyhteisön harteille.

– Valmiita malleja ei annettu. Jollei rehtori ollut aktiivinen, lukiossa ei välttämättä muuttunut juuri mikään. Jos Suomi oli ennen uudistusta satojen erilaisten lukioiden maa, niin uudistuksen jälkeen se on sitä vielä enemmän, Lehtonen summaa.

Lehtosella on pitkä kokemus lukiomaailmasta. Hän työskenteli Kaustisen musiikkilukion rehtorina sen ensimmäisestä lukuvuodesta 1976 aina eläkkeelle jäämiseensä, vuoteen 2017, saakka. Hänelle myönnettiin kouluneuvoksen arvonimi vuonna 2010.

 

Lukiota viime vuosina myllänneiden muutosaaltojen eniten arvosteltu kohta, korkeakoulujen valintajärjestelmän uudistus, ei kuulunut varsinaiseen lukiouudistukseen. Juuri se oli pahinta Lehtosen haastattelemien rehtoreiden mielestä. Heistä uudistus ajettiin läpi lukioiden mielipidettä kysymättä.

Uudistuksessa pääsykokeet korvattiin pitkälti ylioppilastutkinnon arvosanoihin perustuvalla valintapisteytyksellä. Lukion virallisen opetussuunnitelman rinnalle ilmaantui vahva piilo-ops.

– Valintajärjestelmän uudistus sai rehtoreilta osakseen murhaavaa kritiikkiä. Piilo-opetussuunnitelmaa arvosteltiin ankarasti, mutta kun vaihtoehtoa ei ollut, siihen mukauduttiin, Lehtonen sanoo.

Korkeakouluvalinnan muutoksella pyrittiin nopeuttamaan lukiosta korkeakouluopintoihin siirtymistä. Rehtorit pitivät tavoitetta hyvänä, mutta heidän mielestään siihen olisi pitänyt pyrkiä lukiolaisten vahvuuksista lähtien, ei korkeakoulujen ehdoilla.

– Rehtorit korostivat opiskelijalähtöisyyttä kaiken uudistustyön lähtökohtana. Pääsykoeuudistus soti tätä periaatetta vastaan.

Myös pitkän matematiikan arvosanan ylikorostumista arvosteltiin. Kansainvälisyyden vahvistamista uudistuksessa pidettiin tärkeänä, mutta samalla rehtorit huomauttivat, ettei valinnaisten kielten opiskeluun jää aikaa eikä siitä ole hyötyä korkeakoulujen valintapisteytyksessä.

 

Oppivelvollisuuden laajentaminen toiselle asteelle ei ilahduttanut rehtoreita. Heidän mielestään lukiot kaapattiin mukaan ratkaisemaan ongelmaa, joka ei ole niiden. Hintana on kiihtyvä lukioiden eriytyminen ja entistä heterogeenisempi opiskelijajoukko.

– Uudistuksella pyrittiin vähentämään toisen asteen opintojen keskeytyksiä, ja lukio keskeytetään vain harvoin. Kaikki haastattelemani rehtorit katsoivat, että paukut olisi pitänyt käyttää peruskoulun kehittämiseen, Taina Lehtonen kertoo.

Muutos edellyttää suuria panostuksia ohjaukseen, opetukseen ja tukeen lukiossa. Rehtorit epäilivät resursoinnin riittävyyttä.

– Mistä revitään lisäresurssit lukioon, kun erinäisistä varoitussignaaleista päätellen rahat eivät näytä riittävän peruskouluunkaan?

Väitös

Rehtoreiden näkemyksiä lukiokoulutuksen uudistamisesta, sen johtamisesta ja tulevaisuudesta. Jyväskylän yliopisto 2023.