Sellaisena päivänä, kun tuntuu, että joulu kaatuu päälle eikä yhtään enää jaksaisi, tulee suvanto. Kiireetön hetki Tietäväisen kanssa.
Viikon spesiaalina minulle tarjotaan mustekala. ”Jos sul on mustekala, sä voit olla ihan lauhassa. Se voi imuloila ja ajaa hulistella luohon ja sit se viel paistaa sulle kinkun.”
Minä kysymään, että miten ihmeessä. ”Ku sil on nii monta lonkeloo tietysti, ja sit se viel kaataa sun lapsille maitoo!”
Ostopaikkakin selviää: ”No Siilaifist! Sielt niit saa ostaa euloilla!” Mainos päättyy, Tietäväinen tempaisee pipon päähänsä ja painelee pihalle.
Kyl säki voit oppii!
Ruokailussa luulen, että Tietäväinen puhuu itsekseen. Väärä luulo. ”Ne on vaan sellasii äänekkäitä ajatuksii, ku mä mietin yht pelii!”
Peli kuulostaa pelottavalta, enkä taivu Tietäväisen suostutteluun. Penään rauhallisempaa versiota, väitän, että olen herkkä ja hempeä.
Tietäväinen katsoo minua hiljaa, arvioivasti. ”Sun kannattaa sit pelaa semmost Oktodääd pelii, jos kellan hankit sen mustekalan. Siin pelis sä niinku opit, mitä pitää tehä sen kans. Kyl säki voit oppii!”
Pohdin ääneen, mahtaako sellaisen pelin lataaminen maksaa. ”No siin on kyl nii vähä mitää pahoja juttuja, et se on valmaan tosi halpa!”
Hempeily tulee sinne loppuun. ”On siin kyl halaustaki ku se mustekala lakastuu ja sit se halaa kaikilla lonkeloilla ku on häät.”
Halauksia ja äänekkäitä ajatuksia lomaan! Jos pelasit oikein, ja sait lisättyä sellaisen tähän todellisuuteen.
Jaana Sarell työskentelee S2-resurssina esiopetuksessa veellä alkavassa kaupungissa.