Kun perheet eristäytyvät koteihinsa oman kielensä syliin, herää huoli niistä, jotka opettelevat suomen kieltä pelkän vuorovaikutuksen avulla. Nämä pienet nappulat uhkaavat sinkoutua pelilaudan ulkopuolelle.
Vain yksi äiti saa Teamsin omatoimisesti asennettua läppärilleen, useimpiin perheisiin asia täytyy viedä rinnalla kulkien. Kun Pikkuisen äiti tulee tapaamaan minua, asennamme Teamsin, täytämme viranomaisille ilmoituksen vastasyntyneen vauvan nimestä ja minä luen hänelle ääneen ohjeet Wilman asentamisesta.
Ainoa tietotekninen väline on äidin älypuhelin.
Perheessä on viisi koululaista ja ainoa tietotekninen väline on äidin älypuhelin. Sen lasi on rikki. Kun soitan kotiin, he näkevät kuvani. Minä näen viisi tummaa otsaa. Kaikki saavat osallistua. Nostelen nimettäväksi esineitä. ”Kupi, kahvikupi” sanoo äiti sängyltä. Piste äidille.
Introvertti on aina valmiina kun soitan. Näen hänestä yleensä vain laihan polven. Hän vastailee yhdellä sanalla kaikkeen. Eniten hän pitää peleistä ja voittamisesta.
Hän heittää kotonaan noppaa ja minä liikutan nappulaa yläkäsitepelin ruudulta toiselle. Hän muistaa hyvin ja voittaa aina. Jos ei muuten, niin minä huijaan itselleni pienemmän numeron. Tämän ilon hän tarvitsee.
Häslä on paikalla vaihtelevasti. Hänen pikkusisarensa Päsmäri änkeää mukaan ja tietää vastaukset jo ennen kuin ehdin kysymään. Kun pelaamme mikä ei kuulu joukkoon -peliä, Häslä vastaa ja Päsmäri antaa meriselitykset.
Iltapäivällä Häslä ja Päsmäri aikovat leikkiä vamppaireja äidin ja isän kanssa. Tiedättehän vamppairit, nuo koronakevään iloiset liihottajat.
Jaana Sarell työskentelee S2- resurssina esiopetuksessa Vantaalla. Hän haroo sanoja tiuskeaan arkeen ja ajoittain rakastaa työtään palavasti.