Tamperelaisravintola Telakalle astelee haastatteluun kaksi nuorehkoa miestä.
Hiukset ovat kummallakin siistit ja lyhyet, pukeutuminen urheilullista. Kohtalaisen atleettinen on näiden könsikkäiden olemus muutenkin.
Arvaisinko ilman taustatietojani, että pian keskustelemme perinteisistä sukupuolirooleista kriittiseen ja vallitsevia normeja kyseenalaistavaankin sävyyn? Siis esimerkiksi siitä, miten sukupuolirooleihin liittyvä historiallinen painolasti voi ajaa meitä muotteihin, ilman että edes huomaamme. Tai siitä, miten hegemoninen maskuliinisuus tai sukupuolen performatiivisuus näyttäytyy työelämässä.
Näin kuitenkin käy, sillä Aleksi Salminen ja Ville Kattelus tulivat tutkineeksi luokanopettajaopinnoissaan sukupuolikysymyksiä lopulta kolmisen vuotta.
Tampereen yliopistossa luokanopettajiksi opiskelleen parivaljakon yhteisen gradun ja sitä edeltäneen kanditutkielman aiheeksi valikoitui sukupuoliroolit ja erityisesti miesten kokemukset naisvaltaisella opetusalalla.
– Aihehan on niin laaja, ettei siitä kumpuaviin kysymyksiin voi vastata lyhyesti tai yhdessä gradussa. Yksi motivaatiotekijä meille oli se, että tutkimusta miesopettajien kokemuksista ei lopulta ole kovin paljoa. Ainakaan miesopettajilta näistä sukupuoleen liittyvistä kokemuksista ei juuri ole kysytty, Kattelus kertoo.
Paitsi laaja, aihe voi olla herkkä. Ajankohtainen se ainakin on. Salminen ja Kattelus sanovat huomanneensa, että keskustelu sukupuolisesta sensitiivisyydestä lisääntyi selvästi samaan aikaan, kun he perehtyivät aiheeseen.
– Vuoden 2015 tienoilla nousi puheenaiheita esimerkiksi tyttöjen ja poikien vessoista kouluissa tai liikennemerkkien sukupuolittuneista hahmoista. Myöhemmin Aamulehti linjasi muuttavansa kielenkäyttöään sukupuolineutraalimmaksi, Kattelus luettelee.
Yksi kaksikon pääviesteistä on, että tätä keskustelua – ja sen aiheena olevaa sukupuolista sensitiivisyyttä – tarvitaan opetusalalla lisää.
– Ei kaikkia sukupuolieroja kieltäen, ja niin, että kasvatuksessa ja opetuksessa näitä asioita huomioidaan monipuolisesti, Salminen sanoo.
Miesten mukaan näitä keskusteluja on ollut sitä mielenkiintoisempaa seurata, mitä enemmän aihetta koskevaan tutkimukseen on perehtynyt. Uusiin asioihin tai harrasteisiin ryhtyminen ei sitä paitsi ole useinkaan liian myöhäistä. Sen Kattelus ja Salminen osoittavat silläkin, miten he ryhtyivät treenaamaan kymmenottelua yli parikymppisinä, verrattaen myöhäisellä iällä. Nyt kummatkin kilpailevat suomenmestaruustasolla.
Sittemmin Kattelus on valmistunut ja opettaa viidettä luokkaa Kauraslammen koulussa Ylöjärvellä. Salminen päättelee opintojaan.
Kysymykseen siitä, riittäisikö gradun aiheessa kysymyksiä jatko-opinnoissa pureskeltavaksi, miehet myöntävät, että sellaistakin on väläytetty.
Itse tutkielmaan kaksikko etsi vastaajiksi peruskoulun miesluokanopettajia kirjoituksella, joka julkaistiin Opettaja-lehden mielipidesivulla. Vastauksia laadullisen gradun lähdemateriaaliksi päätyi lopulta reilut 30.
– Saimme nuoria ja uusia mutta myös vuosikymmeniä alalla olleita vastaajia. Hyvä otos, jossa monella oli selkeä halu kertoa tuntemuksistaan, Salminen kertoo.
Vastausten perusteella osa miesopettajista kokee päätyvänsä tiettyihin työtehtäviin koulussa sukupuolensa perusteella. Tietotekniikka, käsityöt, liikunta ja opetuksen ulkopuolella erityisesti järjestyksenpidon tehtävät nousivat tuloksissa selvimmin sukupuolittuneiksi.
”Mielestäni tvt-hommat ovat vahvasti kytköksissä sukupuoleeni”, toteaa yksi miesvastaaja.
”Käsityö on jaettu koviin ja pehmeisiin materiaaleihin, joista itse opetan kovia. Tämä toistaa perinteistä sukupuolijakoa”, kertoo toinen.
Pääosa vastaajistakin oli tyytyväinen rooliinsa. Tyytymättömyyttä kuitenkin ilmeni selvästi silloin, kun sukupuolen perusteella syntyi epäreiluja odotuksia.
Onko kouluinstituutiossa jääty kiinni sellaisiin jäykkiin sukupuolirooleihin, joista kenties toisenlaisilla aloilla on päästy irti?
Nykyisin peruskoulun opettajista noin 70 prosenttia on naisia. Sen sijaan rehtoreista lähes samankokoinen osuus on miehiä.
Salmisen ja Katteluksen saamista vastauksista kävi ilmi sekin, että työyhteisönsä ainoat miehet kaipasivat miehiä työkaverikseen enemmän kuin ne, joilla miespuolisia työtovereita oli edes pari tai muutama. Näiden ainokaisten miesten työssä viihtyminen vaikutti myös muita miehiä heikommalta.
Se tiedetään jo entuudestaan, että miesten alanvaihtoprosentti on opetusalalla naisia korkeampi. Gradussa kysytäänkin, millaiset koulujen toimintatavat voivat suosia jompaakumpaa sukupuolta.
– Voi kysyä, onko kouluinstituutiossa jääty kiinni sellaisiin jäykkiin sukupuolirooleihin, joista kenties toisenlaisilla aloilla on päästy irti. Tämä on hyvä kysymys, jos mietitään miesopettajien alanvaihtoa tai sitä, että miehiä usein halutaan alalle lisää, Salminen miettii.
Hyvin arvosanoin hyväksyttyyn graduun Alfauroksia vai sopeutujia? Miehen paikka koulun työyhteisössä, voi tutustua Tampereen yliopiston verkkosivuilla. Salmiselle ja Kattelukselle projektista on syntynyt tutkielman kysymyksiä laajempia ajatusketjuja.
– Ajatellaanpa maskuliinisuuteen hyvin perinteisestikin liitettyjä ominaisuuksia, vaikkapa kunnianhimoisuutta tai kilpailuhenkisyyttä. Hegemonisen maskuliinisuuden yhteydessä näihin piirteisiin suhtaudutaan usein hyvin kriittisesti, vaikka toisesta näkökulmasta ne voivat olla yksilölle positiivisia ominaisuuksia, Kattelus sanoo.
Onko osalle ihmisistä jopa vaikeaa puhua maskuliinisuudesta neutraalisti? Salminen kysyy.
– Maskuliinisuuteen liittyvät historialliset sävyt saattavat värittää keskustelua yhä, kun asetelmat sukupuolten välillä ovat aiemmin olleet nykyistä voimakkaammin kahtiajaetut.
Aihevalinnan sytyke oli paikallinen kohu.
Herkillä aiheilla on myös toisinaan taipumusta kärjistyä. Sukupuolikysymyksistä nousee ajoittain otsikoita ja kiihkeää keskustelua, vaikkapa sosiaalisessa mediassa.
Itse asiassa myös Aleksi Salmisen ja Ville Katteluksen opinnäytetöiden aihevalinnan alkuperäinen sytyke oli pieni tai ainakin paikallinen kohu Hämeenlinnasta Tampereelle siirtyneessä yliopiston kasvatustieteiden yksikössä.
– Se oli meille kandityön aloittamisen kevät, kun laitoksella alkoi kiivas keskustelu perinteisestä jalkapallo-ottelusta vanhojen ja ekavuotisten miesopiskelijoiden välillä. Tapahtumaan kuului miesten ottelu ja saunailta, jotka koettiin sukupuolittuneeksi toiminnaksi, Kattelus muistelee.
Opettajaopiskelijoiden parissa syntyi vastakkainasettelua ja keskustelua siitä, saavatko miehet – joita tuolloin oli laitoksen opiskelijoista kymmenisen prosenttia – järjestää tällaista keskinäistä toimintaa. Osa keskustelijoista koki, että varsinkaan tulevat luokanopettajat eivät saa mallintaa pelitapahtuman kaltaista sukupuolittunutta toimintaa.
No saavatko he?
– Meitä alkoi aihe kiinnostaa, ja otimme etäisyyttä riitelyyn. Keskustelu on kuitenkin avainjuttu. Gradua teimme kaksistaan, mutta oikeastaan laitoksella muiden opiskelijoiden käydyt keskustelut jäivät mieleen fiksuina ja uusia näkökulmia avaavina, Kattelus sanoo.
Salminen huomauttaa, kuinka naisten omat tapahtumat, kuten Helsingin Naisten kymppiä vastaava tamperelainen juoksutapahtuma Likkojen lenkki, ovat imagoltaan iloisia ilmiöitä.
– Ehkäpä siinä valossa voi miettiä, voisiko jonkun miesten saunaillan sallia.
Kärjistäminen johtaa nopeasti kapeakatseisuuteen, Kattelus sanoo. Jos jokin, niin sellainen ei sovi opetusalalle, jossa kirjavia sukupuoliin liittyviä tilanteita voi tulla eteen päivittäin.