Väittelemällä vireyttä

Väitöskirjan tekijät ovat intohimoisia oppijoita, joille tohtorinväitös merkitsee mahdollisuutta perehtyä syvällisesti mieltä askarruttavaan teemaan. Kolme opettajaa kertoo, miten he innostuivat tutkimustyöstä.

Aihe tarkentui tehdessä

Monika Haanpää, lastentarhanopettaja, Mesikämmenen päiväkoti, Salo

”Tutkin väitöskirjassani eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lastentarhanopettajien sopeutumista suomalaiseen päiväkotiin. Minua kiinnostaa, miten työyhteisö ottaa heidät vastaan, miten heidän ammatti-identiteettinsä muovautuu ja millaisia erilaisia käytäntöjä on monikulttuurisessa päiväkodissa.

Olen kotoisin Puolasta. Suomessa olen asunut yli kymmenen vuotta ja olen Eri kieli- ja kulttuuritaustaisten opettajien liiton varapuheenjohtaja. Puolalaiseen maisterintutkintooni sisältyy varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja alkuopetuksen opintoja. Suomessa sain lastentarhanopettajan pätevyyden.

Aloitin 2011 jatko-opinnot ajatuksenani tutkia maahanmuuttajalasten sosiaalisia suhteita luokassa. Kun tein sijaisuuksia päiväkodissa, väitöskirjani aihe tarkentui. Teen tutkimustani Turun yliopiston tutkijakoulun Oppimisen, opetuksen ja oppimisympäristöjen tutkimuksen tohtoriohjelmassa.

Vuonna 2012 sain vakituisen työpaikan päiväkodista ja jatkoin tutkimusta työn ohella. Kävin haastattelemassa Helsingissä lähes 50 ihmistä. Lapseni oli pieni, joten reissut Salosta Helsinkiin olivat todella haastavia, enkä olisi selvinnyt ilman mieheni tukea.

Pitkät keskustelut olivat hyvin palkitsevia, mutta haastattelujen purkamisessa oli kova työ. Heräsin joka aamu neljän, viiden maissa litteroimaan nauhoituksia, minkä jälkeen lähdin töihin. Kun lopulta sain litterointityön valmiiksi, olin ylpeä itsestäni: haastattelut olivat paperilla eivätkä vain nauhurilla!

Nyt olen hoitovapaalla toisen lapsen kanssa ja kirjoitan väitöskirjaa. Samalla haluan suorittaa ammatillisen opettajakoulutuksen, koska haluan auttaa muita maahanmuuttajataustaisia opettajia pääsemään työelämään.

Väitöskirjan tekeminen on flow-tilaa ja tekemättömyyttä vuorotellen. Välillä sanon ’en jatka enää’. Mutta jos on todella kiinnostunut aiheesta, tulee taas aika, jolloin tutkijan sydän herää uudelleen.”

 

Väitöksen ohjaajan kommentti

Asiantuntemusta alalle

Arja Virta, historian ja yhteiskuntaopin didaktiikan professori, Turun yliopisto

”Olen auttanut Monikaa tutkimussuunnitelman konkretisoimisessa ja aineistonkeruun suunnittelussa sekä kommentoinut hänen tekstejään.

Monikan tutkimusteema tuo hänelle sellaista asiantuntemusta, joka voi olla hyödyksi etenkin varhaiskasvatuksen kehittämisessä ja henkilöstökoulutuksessa. Väitöskirjan hyödyntämiseen vaikuttaa se, miten hyvin väittelijän erityisalalla tai työyhteisössä siihen tarjoutuu mahdollisuuksia.”

 

Sisäinen tutkija heräsi

Väitöskirjan tekeminen kasvattaa tietämyksen lisäksi myös kärsivällisyyttä, kemian- ja matematiikanopettaja Eero Jalonen tietää.

Eero Jalonen, kemian- ja matematiikanopettaja, Lempäälän lukio

”Väitöskirjan tekeminen on pitänyt minut ammatillisesti vireänä ja vahvistanut pedagogista identiteettiäni. Olen voinut ottaa tutkimustyössä oppimani asiat heti osaksi opetusta.

Prosessi on kasvattanut kärsivällisyyttä ja sitkeyttä, sillä työn ja tutkimisen vuorottelu ei välttämättä ole nopein ja tehokkain tapa päästä tavoitteeseen – tutkimuskatkojen jälkeen kun joutuu palauttelemaan asioita uudelleen mieleen.

Olin vuonna 2006 molekyylimallinnuksen kesäkurssilla. Ymmärsin, miten suurta hyötyä tietokonepohjaisesta, visuaalisesta molekyylien 3d-mallintamisesta voisi olla oppilaille vaikeiden kemian käsitteiden, kuten poolisuuden ja kemiallisten sidosten, havainnollistamisessa.

Aihe oli kiinnostava, hyödyllinen ja opettamista tukeva, joten minussa heräsi sisäinen tutkija, joka halusi perehtyä aiheeseen pintaa syvemmältä. Väitösaiheeni on digitaalinen molekyylimallinnus lukion kemian opetuksen tukena. Tutkin virtuaalisen molekyylimallinnuksen vaikuttavuutta ja mahdollisuuksia edistää kemian syvällisempää ymmärtämistä. Opettamani opiskelijat ovat olleet tärkeä osa tutkimustani.

Teen väitöstäni Helsingin yliopistoon. Olen työskennellyt opettajana 20 vuotta ja valmistuin aikanaan Turun yliopistosta.

Olen pitänyt työstä viisi kertaa muutaman kuukauden mittaisia vapaita jaksoja aikuisopintotuella. Tutkimus on edennyt opettajan työn ja perheen ehdoilla. Jaksamista on tuonut säännöllinen juoksu-, hiihto- ja suunnistusharrastukseni.

Pidän nykyisestä työstäni enkä ole nyt hakemassa muita töitä. Toki väitöskirja voi avata uusia mahdollisuuksia työuralla.”

 

Väitöksen ohjaajan kommentti

Uutta käytännön opetustyöhön

Maija Aksela, Helsingin yliopiston Kemian opettajankoulutusyksikön tutkimusjohtaja

”Eero on loistava esimerkki tutkivasta opettajasta, joka haluaa jatkuvasti kehittyä ja kehittää omaa työtään. Hänen väitöskirjansa tuo uutta sekä teoreettisesti että opettajan käytännön työhön.

Olemme viestitelleet Whatsappin ja sähköpostin välityksellä ja tavanneet säännöllisesti Eeron tutkimusvapaiden aikana. Hän on osallistunut tutkimustiimini kokoontumisiin aina, kun on päässyt.”

 

Arkihavainto veti väittelemään

Pianonsoitonopettaja Johanna Hasu oppi väitöskirjaa tehdessään myös itsestään ja tavoistaan ajatella.

Johanna Hasu, pianonsoitonopettaja, Pohjois-Kymen musiikkiopiston apulaisrehtori, Kouvola

”Jo soitonopettajan alkutaipaleellani huomasin, että osalle oppilaista oppiminen oli vaikeampaa kuin mielestäni olisi pitänyt olla: he olivat lahjakkaita ja motivoituneita ja sanoivat harjoittelevansakin.

Urani alkupuolella hankin koulun musiikinopettajan pätevyyden ja suoritin erityispedagogiikan perusopinnot avoimessa yliopistossa. Minulla oli piano-oppilas, jolla oli juuri todettu lukivaikeus, ja tein graduni hänen oppimisen tavoistaan. Siitä nousi niin paljon lisäkysymyksiä, että halusin tehdä aiheesta väitötutkimuksen.

Tutkin väitöskirjassani musiikkiopistossa pianonsoittoa opiskelevien lasten ja nuorten oppimisvaikeuksia. Tein väitöskirjani Jyväskylän yliopiston humanistis-yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tohtoriohjelmassa.

Musiikin ja soitonoppimisen hyvistä vaikutuksista muuhun oppimiseen on paljon tutkimustietoa, mutta ei niinkään lukivaikeudesta kärsivän soittajan vaikeuksista ja oppimista tukevista tekijöistä.

Aloitin tutkimuksen tekemisen joulukuussa 2011, ja väitös oli lokakuussa 2017. Tein tutkimusta koko ajan työn ohessa yhtä kuukauden vapaajaksoa lukuun ottamatta.

Minut valittiin Pohjois-Kymen musiikkiopiston apulaisrehtoriksi elokuussa 2014. Työaikani muuttui toimistotyöajaksi, ja se hidasti väitöstyön loppuvaihetta.

Välillä uuvutti. Sain kannustusta kotiväeltä, esimieheltä ja työkavereilta. Ohjaajani Erja Kosonen potki tarvittaessa eteenpäin tutkimustyössä, osasi haastaa ja kyseenalaistaa sopivasti sekä vastasi aina kysymyksiini ja sähköposteihini. Sain voimia myös luonnossa kulkemisesta ja laulamisesta.

Tohtoriopinnot onnistuivat melko helposti etänäkin. Prosessi kehitti minua tutkijana, mutta opetti samalla paljon itsestäni ja tavastani ajatella. Uskon, että se kehitti minua myös opettajana.

En ajatellut uralla etenemistä väitöstutkimusta aloittaessani. Nyt huomaan, että minua kiinnostaa tutkimustyö yhä enemmän.”

 

Väitöksen ohjaajan kommentti

Omaa työtä kehittämässä

Erja Kosonen, musiikin lehtori, Jyväskylän yliopisto

”Johanna on hyvä esimerkki opettajasta, joka tekee väitöskirjan kehittääkseen omaa työtään. Tohtoroituminen ei juuri muuta opettajan asemaa tai nosta edes palkkaa mutta antaa paljon oman alan osaamisen ja tutkimustiedon päivittämiseen.

Kun väitöskirjaa tekee opetustyön ohessa, prosessi vie enemmän aikaa kuin päätoimisella tohtorikoulutettavalla. Silti perille päästiin näinkin.”

 

Jutun haastattelut on tehty sähköpostitse.

Väitteleminen kiinnostaa

  • Vuonna 2016 kasvatusalalla suoritettiin 111 tohtorin tutkintoa. Määrä on viime vuosien aikana hiukan kasvanut. Kasvatusalalla ei-päätoimisia väitöskirjantekijöitä on runsaasti.

  • Tohtorin tutkinto ei automaattisesti lisää palkkaa. Kuitenkin esimerkiksi joissakin ammattikorkeakouluissa maksetaan tohtorilisää.

  • Tohtoriohjelmat auttavat tohtorikoulutettavia orientoitumaan väitösprosessiin. Ne tukevat väitöskirjantekijöitä antamalla stipendejä ja konferenssiapurahoja sekä järjestämällä tohtoriopintoihin kuuluvia kursseja, seminaareja sekä ohjausta. Tohtorikoulutettava, joka ei ole kiinteässä yhteydessä tutkimusyhteisöön, tarvitsee usein paljon ohjausta.

Lue samasta aiheesta

Työssä

Opissa vain uudet jutut

08.03.2018
Työssä

Opettajuuden uudet sävyt

08.03.2018