Ovella kolkutteleva oppimisen tuen uudistus ei Pielavedellä Pohjois-Savossa aiheuta polemiikkia. Kunnassa erityisopetus toimii jo esimerkillisesti, sillä oppilasryhmät ovat pieniä ja erityisopettajia on riittävästi.
Pielavesi on sitoutunut huolehtimaan, että erityisopetusta saavat jatkossakin kaikki sitä tarvitsevat, kasvun ja oppimisen johtaja Mika Aikkila kertoo.
– Kunnan oppilasmäärät ovat pudonneet parin vuosikymmenen kuluessa, mutta opettajien virkoja ei ole lakkautettu samassa suhteessa, Rannankylän koulun johtaja Merja Keinonen kiittelee.
Moni kunta kärvistelee erityisopettajapulassa. Pielavesi ei.
– Hyvä kello kuuluu kauas. Kun resurssit ja työolot ovat kunnossa, on tulijoitakin ollut. Päteviä hakijoita jokaiseen virkaan on riittänyt aina, Aikkila sanoo.
Hän uskoo että erityisopettajia riittää jatkossakin. Houkutin on esimerkiksi palkka, jonka kunta on nostanut ensimmäiseen kalleusluokkaan.
Vuoden päästä elokuussa uudistuu esi- ja perusopetuksen oppimisen tuki. Tuen uudistaminen on kirjattu Petteri Orpon hallituksen ohjelmaan, ja se eteni lakiesitykseksi tänä syksynä.
OAJ julkisti viime maaliskuussa oman oppimisen tuen mallinsa, ja järjestön asiantuntijat ovat tehneet pitkään vaikuttamistyötä lakiuudistuksen edistämiseksi. Monet OAJ:n toivomat muutokset päätyivätkin lakiesitykseen.
OAJ selvitti vuonna 2022 sekä vielä keväällä 2024, miksi nykyisin käytössä oleva kolmiportainen tuki ei toiminut. Esiin nousivat erityisesti nämä syyt: tukeen liittyvää kirjaamistyötä on liikaa, oppilaalla pitäisi olla vahvempi oikeus erityisluokkaan, tukea tarvitsevia oppilaita on luokissa liikaa ja ryhmäkoot liian suuria.
Lakiuudistus korjaa näitä kaikkia. Muun muassa pedagogisten asiakirjojen määrä vähenee, oikeus erityisluokkaan täsmentyy, tukea tarvitsevien määrää luokassa rajataan ja rahoitusta kohdennetaan esimerkiksi jakotuntien sekä samanaikaisopetuksen lisäämiseen.
Tehostettua ja erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden määrä on kasvanut tasaisesti
Nykyisessä kolmiportaisessa tuessa erityinen tuki on vahvin tuen muoto.
Keskimmäinen on jatkuvan tarpeen tehostettu tuki. Matalin taso on yleinen tuki, jota kaikki saavat tarvittaessa.
Tehostettua ja erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden määrä on kasvanut tasaisesti vuodesta 2015 lähtien. Erityisopettajien määrä ei ole pysynyt kasvun mukana.
Monet opettajat ovat työskennelleet jaksamisen rajoilla, jopa uupuneet.
Valitettavan usein kirjaukset asiakirjoihin – kuten oppimissuunnitelmaan ja henkilökohtaiseen opintojen järjestämistä koskeva suunnitelmaan hojksiin – ovat henkilöstö- ja aikapulan vuoksi jääneet paperille. Silloin oppilas ei todellisuudessa ole saanut tarvitsemaansa tukea.
Perusopetuslain pykälät oppimisen tuesta eivät siis nykyisin aina toteudu. Lain mukaan oppilaalla on oikeus saada riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea koko perusopetuksen ajan.
Lakimuutos säätää portaiden sijaan täsmällisistä tukitoimista, mikä yhtenäistää tuen muotoja ja selkiyttää niitä. Tavoitteena on, että tuki toteutuu kaikissa kouluissa nykyistä yhdenvertaisemmin.
Samalla valtionhallinto haluaa varmistaa resurssit tuen toteuttamiseen. Tähän on opetuksen järjestäjille varattu lähes sata miljoonaa euroa lisää pysyvää rahoitusta.
Uudistuksessa painopistettä siirretään ennaltaehkäisevään tukeen, niin että voimakkaampaa tukea tarvittaisiin jatkossa vähemmän. Ensisijainen tuki on ryhmäkohtaista, ja siihen on oikeus kaikilla oppilailla.
Ryhmäkohtaisia tukimuotoja ovat yleinen tukiopetus, opetuskielen tukiopetus sekä erityisopettajan antama opetus muun opetuksen yhteydessä.
Näitä on kouluissa nytkin lukuun ottamatta opetuskielen tukiopetusta, johon resurssit eivät yleensä ole riittäneet.
Esiopetuksessa ensisijainen ryhmäkohtainen tukimuoto on erityisopettajan antama opetus muun opetuksen yhteydessä.
– Yleinen tukiopetus ei tarkoita samaa kuin nykyinen tukiopetus, erityisasiantuntija Sari Jokinen OAJ:stä tähdentää.
Vanhaa tuttua on se, että poissaoloista tai opinnoissa jälkeen jäämisestä saa tukiopetusta koulun jälkeen tai opittavana olevia asioita voidaan kerrata tai tutustua niihin etukäteen.
Uutta puolestaan on, että tukiopetusta voidaan antaa samanaikaisopetuksena niiden oppituntien aikana, joihin tuen tarve liittyy. Lisäksi tukiopetusta voi antaa pienemmässä ryhmässä esimerkiksi jakotunteja hyödyntäen.
Ryhmäkohtaisella tuella oppimisen solmuihin voidaan tarttua heti ilman erillisiä tukipäätöksiä tai kirjallisia tuen suunnitelmia.
Tuen antamista pitää kuitenkin seurata, jotta mahdollisesti myöhemmin tarvittavaan yksilöllisen tuen ratkaisuun löytyy perustelut.
Kouluissa on oltava ryhmäkohtaisiin tukimuotoihin käytettävissä vähintään 0,122 opetustuntia viikossa oppilasta kohden. Jokisen mukaan sadan miljoonan euron rahoituksesta suurin osa, 81 miljoonaa, kohdistetaan tähän.
– Opetuksen järjestäjän on suunniteltava ennen lukuvuoden alkua ryhmäkohtaisia tukimuotoja kaikkiin esi- ja perusopetuksen ryhmiin siten, että niiden toteuttaminen on ryhmän tarpeiden mukaan mahdollista läpi vuoden.
Eli esimerkiksi 20 oppilasta kohden ryhmäkohtaisia tukimuotoja on oltava vähintään 2,44 tuntia viikossa tai oppilaiden tarpeen vaatiessa enemmän.
– Sääntely edellyttää, että opetuksen järjestäjä ottaa tämän huomioon tuntikehyksessään ja opettajien työsuunnitelmissa, Jokinen sanoo.
Jos viiden oppilaan raja ylittyy, luokkaan voidaan palkata toinen opettaja.
Yleisen tuen tilalle tulee siis aiempaa vahvemmat ryhmäkohtaiset tukimuodot. Entä mitä tapahtuu tehostetun ja erityisen tuen oppilaille?
Tehostettua tai erityistä tukea saaville on uudessa mallissa tärkeää löytää kullekin sopivin tukimuoto. Tukimuodot ovat vanhastaan tuttuja. Esimerkiksi erityisluokat tai perusteet erityisluokkaopetukseen eivät katoa minnekään.
– Pienryhmäopetus ei myöskään ole poistumassa, Jokinen sanoo.
Oppilaalla on oikeus saada oppilaskohtaisia tukitoimia viipymättä, jos ryhmässä toteutetut tukimuodot eivät riitä tai tukitoimia on tarpeen jatkaa säännöllisesti.
Tämä tarkoittaa, että kaikki nykyiset erityisen tuen oppilaat ovat oikeutettuja oppilaskohtaiseen tukeen. Tehostetun tuen oppilaista oppilaskohtaista tukea tarvitsevat ainakin ne, jotka saavat osa-aikaista erityisopetusta.
Oppilaskohtaisia tukitoimia ovat erityisopettajan opetus osittain pienryhmässä ja muun opetuksen yhteydessä, erityisopettajan tai erityisluokanopettajan opetus pienryhmässä, erityisluokanopettajan opetus erityisluokassa sekä oppilaskohtaiset tulkitsemis- ja avustajapalvelut sekä apuvälineet.
Esiopetuksessa erityisopettajan antama opetus voidaan toteuttaa lapsen omassa ryhmässä yksilölliset tarpeet huomioiden. Mahdollista on myös esiopetuksen järjestäminen erityisryhmässä.
Oppilaskohtaisen tuen päätösten tarkistamiselle on laissa tulossa vuoden mittainen siirtymäaika. Jo olemassa olevat tukipäätökset pitää päivittää 31. elokuuta 2026 mennessä.
Lakiesityksen julkaisun jälkeen opettajia ovat askarruttaneet muun muassa tukea tarvitsevien oppilaiden enimmäismäärään tulossa olevat rajoitukset.
Opettajat toivovat sekä nykyistä pienempiä ryhmiä että rajoitusta ryhmässä olevien tuettavien oppilaiden määrään.
Ryhmien rajausta koskeva lakiesityksen kirjaus oli alun perin luettavissa niin, että yhden opettajan vastuulla olevassa ryhmässä voi olla enintään viisi oppilaskohtaista tukea saavaa oppilasta. Lain ollessa jo eduskuntakäsittelyssä hallitus halusi muuttaa rajausta.
Yllättävä linjaus olisi rajannut viiteen vain niiden oppilaiden määrän, jotka saavat oppilaskohtaista tukea erityisopettajalta pienryhmässä.
Mitoituksessa ei olisi ollut mukana esimerkiksi niitä erityisluokan oppilaita, jotka joissakin oppiaineessa opiskelevat tavallisessa luokassa.
OAJ:ssä noustiin takajaloilleen. Tulkintamuutoshan vesittäisi koko uudistuksen.
– Lopulta eduskunnan sivistysvaliokunta lisäsi lakiin myös sanan erityisluokka, kertoo Sari Jokinen OAJ:n vaikuttamistyöstä lakikäsittelyn äkkikäänteessä.
Valiokunta päätyi täsmentämään pykälää siten, että tavallisessa luokassa saa olla enintään viisi sellaista oppilasta, jotka saavat erityisopettajan tai erityisluokanopettajan opetusta pienryhmässä tai erityisluokassa.
Viiden oppilaan rajaus on nostanut huolta. Pitääkö oppilaita siirrellä toisiin ryhmiin tai kouluihin ja perustaa valtava määrä uusia ryhmiä? OAJ korostaa, että asia on ratkaistavissa lisäämällä luokkaan toinen opettaja.
Tuen toteuttamiseen tulevalla rahoituksella voidaan esimerkiksi rekrytoida lisää opettajia, erityisopettajia ja käyttää jakotunteja. Myöskään oppilaskohtaisessa tuessa ei mikään nykyisistä tukimuodoista poistu.
– Kunnat eivät voi tällä lailla perustella ainuttakaan säästötoimea, joka heikentäisi tukea nykyisestä, Jokinen sanoo.
Harmittamaan Jokista jäi, ettei viiden oppilaan enimmäismäärään lasketa oppilaita, jotka saavat säännöllistä osa-aikaista erityisopetusta muun opetuksen yhteydessä.
– Silti laista on tulossa paljon parempi kuin vielä jossain vaiheessa vaikutti.
Seuraavaksi lakiesitys on eduskunnan päätettävänä. Päätös on tarkoitus nuijia vielä tämän vuoden aikana.
Kunta on sitoutunut siihen, että koulutuksesta ei leikata
Toimiva erityisopetus on yhdistelmä opetusryhmän kohtuullista oppilasmäärää ja kunnan päättäjien tahtotilaa, tietää erityisluokanopettaja Mervi Berg Pielavedeltä.
Bergin mukaan hänen työpaikallaan Rannankylän koulussa erityisopettaja on jokaisen oppilaan ja oppilasryhmän saavutettavissa.
– Jo useamman vuoden ajan yhdellä erityisopettajalla on ollut vastuullaan kaksi vuosiluokkaa, Berg kertoo.
128 oppilaan Rannankylässä erityisopetusta antaa kolme opettajaa. He toimivat tiiviissä yhteistyössä luokanopettajien kanssa.
Kaikkiaan Pielavedellä laadukas koulutus nähdäänkin kunnan elinvoimatekijänä.
– Kunta on sitoutunut siihen, että koulutuksesta ei leikata, Mika Aikkila toteaa.
Kouluja saatetaan Pielavedelläkin yhdistää oppilasmäärien laskiessa, mutta kunta lupaa, että opettajien määrää ei ole kiire vähentää.
Mervi Berg näkee oppimisen tukea uudistavassa lakiesityksessä porsaanreiän, johon hän pelkää joidenkin kuntien haksahtavan.
– Voiko käydä niin, että jollain luokalla tukitoimet ovat jatkossa kokonaan muuta kuin erityisopettajan antamaa tukea?
Bergin huoli on osittain aiheellinen, mutta muuttuvat tukitoimet ovat osin uudistuksen tavoitekin, toteaa OAJ:n Sari Jokinen.
Ryhmätuki on yleistä tukea. Sen on suurelta osin tarkoitus olla luokanopettajien tai aineenopettajien antamaa yleistä tukiopetusta tai opetuskielen tukiopetusta.
Esimerkkinä tällaisesta tuesta voi olla vaikka vaikean matematiikan laskun kertaamista oppilaan kanssa.
– Vain osa ryhmäkohtaisesta tuesta muodostuu erityisopettajan antamasta opetuksesta muun opetuksen yhteydessä, Jokinen täsmentää.
Hän myös korostaa, että oppilaskohtaisessa tuessa tilanne on toisin.
– Se on aina erityisopettajien antamaa. Näin pitäisi myös sen rajan kirkastua, milloin oppilaskohtainen tuki on tarpeen.
Tukimallin muutoksen käytännön toteutus on vielä suunnitteluvaiheessa. Sitä ohjaavat opetussuunnitelman perusteet.
Monessa kohtaa lakitekstissä on mainittu, että Opetushallitus määrää asiasta tarkemmin opetussuunnitelman perusteissa. Ops-perusteilla tarkennetaan esimerkiksi oppimisen edellytyksiä tukevia opetusjärjestelyjä, ryhmä- ja oppilaskohtaisen tuen muotoja ja tuen tarpeen arviointia.
Opsin kirjauksista pitää saada niin aukottomia ja ymmärrettäviä, ettei opettajien pelkäämiä porsaanreikiä tule.
Ops-perusteet ovat tulossa voimaan alkuvuodesta, ja niiden pohjalta opetuksen järjestäjät päivittävät paikalliset opsit elokuun alkuun mennessä.
Helsingissä on jo valmistauduttu siihen, että lakiuudistusta ei saada maaliin määräaikaan mennessä.
Kaupungissa arvioidaan, ettei tukipäätösten vuoden mittainen siirtymäaika välttämättä riitä siihen, että lain edellyttämät tavoitteet saavutettaisiin.
Esimerkiksi viiden tukea saavan oppilaan enimmäismitoitus yleisopetuksen ryhmässä tarkoittaa hyvin todennäköisesti sitä, että kouluihin tarvitaan nykyistä enemmän opetusryhmiä.
– Helsingissä on paljon tukea tarvitsevia oppilaita ja valtava pula etenkin erityisluokanopettajista, erityisluokanopettaja Kirsi-Maria Ruusu kertoo.
Erityisopettajia ei pääkaupungissa ole tälläkään hetkellä tarpeeksi, ja työpaikkojen tullessa auki saattaa käydä niin, ettei hakijoissa ole yhtäkään kelpoista. Tilanne on siis päinvastainen kuin Pielavedellä.
Lakimuutos ei ratkaise opettajapulaa.
Ruusun mukaan lakimuutoksen yhteydessä pitäisi luoda toimiva opettajarekisteri. Sen avulla selviäisivät kuntien todelliset mahdollisuudet järjestää laadukasta erityisopetusta.
– Se tekisi opettajapulan näkyvämmäksi, Poikkilaakson ala-asteella työskentelevä Ruusu arvioi.
Tukea saavien oppilaiden määrää ryhmässä säädellään, mutta koko ryhmän kokoa ei. Se huolestuttaa.
Jatkossa tarvitsee tehdä vain yksi tuen toteuttamista koskeva suunnitelma, kun ennen pedagogisia asiakirjoja piti täyttää neljä.
Muutos koskee oppilaskohtaista tukea.
– Tämä on ehdottomasti hyvä asia, Ruusu sanoo.
Enää ei teoriassa pitäisi tapahtua niin, että tuen tarve kirjataan, mutta käytännössä tuki ei toteudu.
Tukea saavien oppilaiden määrää ryhmässä säädellään, mutta koko ryhmän kokoa ei. Se huolestuttaa Ruusua.
– On aivan eri asia, tulevatko oppilaskohtaista tukea saavat oppilaat 20 vai 30 oppilaan ryhmään.
Laissa on avattu sitä, miten opetusryhmät on syytä koota. Ryhmät täytyy muodostaa niin, että opsin mukaiset tavoitteet voidaan turvallisesti saavuttaa.
Oppimisen edellytyksiä tukeviin opetusjärjestelyihin kuuluvat riittävän pienet ryhmäkoot ja riittävä määrä kelpoisia opettajia.
Kunnilla ja kouluilla riittää keväällä kiirettä, sillä lakimuutos edellyttää todennäköisesti ylimääräistä talousarviota.
Laki vaatii ryhmäkohtaiseen tukeen lisää tunteja, ja niiden mukaiset lukujärjestykset on tehtävä syyslukukauden 2025 alkuun mennessä.
OAJ:n Sari Jokinen korostaa, että suunnitelmien on oltava luonnosteltuina alkukevään aikana, jotta tarvittavat opettajarekrytoinnit saadaan tehtyä.
Aloituspaikkoja lisäämällä on tarkoitus saada noin 150 uutta erityisopettajaa.
Opettaja-lehti tavoitteli opetusministeri Anders Adlercreutzia (r) useamman kerran puhelimitse ja sähköpostitse. Haastatteluaikaa ei kuitenkaan järjestynyt.
Varhaiskasvatuksen, perusopetuksen ja vapaan sivistystyön osaston ylijohtaja Eeva-Riitta Pirhonen opetus- ja kulttuuriministeriöstä ehti kuitenkin vastaamaan sähköpostitse lehden kysymyksiin.
Pirhonen lupaa, että säädöksiin tulevat tarkennukset poistavat opettajia huolettavia tulkinnanvaraisuuksia.
Pula erityisluokan- ja erityisopettajista etenkin pääkaupunkiseudulla on Pirhosen mukaan huomioitu lakia valmisteltaessa.
Luvassa on kolmevuotinen rahoitus yliopistoille vuosina 2025–2027.
– Aloituspaikkoja lisäämällä on tarkoitus saada noin 150 uutta erityisopettajaa. Tämän on arvioitu kattavan lakimuutoksen tuomat uudet velvoitteet.
– Myös opetustoimen kelpoisuusasetus päivitetään vastaamaan perusopetuslakiin tulevia muutoksia.
Opettajien kelpoisuusvaatimuksia ei olla alentamassa.
Pirhosen mukaan kaksi kolmasosaa uudistukseen varatusta sadan miljoonan euron rahoituksesta jaetaan kuntiin 7–12-vuotiaiden asukkaiden suhteessa. Loppurahan jakoperusteena on 13–15-vuotiaiden asukkaiden suhteellinen määrä.
Mikäli kunnat eivät kohdenna saamiaan lisämäärärahoja oikein, ei siitä Pirhosen mukaan seuraa sanktioita.
– Kunnan on silti huolehdittava sille laissa asetetuista velvoitteista.
Jatkossa tukipäätökset tehdään konkreettisista asioista. Se on Pirhosen mukaan tärkeä linjanveto.
– Asiakirjoissa ei tarvitse kuvailla tuen eri tasoja, vaan oppilaat saavat aidosti tarvitsemaansa apua.
Juttuun on haastateltu myös OAJ:n koulutuspolitiikan johtajaa Nina Lahtista sekä koulutuspolitiikan päällikköä Jaakko Saloa.
Seuraa lakiuudistuksen päätöksen- tekoa OAJ:n kanavilta:
-
somessa @oajry
Mikä uudistuksessa askarruttaa? Millaisia juttuja haluat tästä aiheesta lukea Opettajasta? Lähetä juttuvinkki: [email protected]