Emma Mikkonen, valmistavan luokan opettaja, Merilahden peruskoulu, Helsinki
Tämän muistan aina
Koko työura on minulla vielä tuoreessa muistissa, sillä valmistuin opettajaksi viime keväänä. Jo kuukautta aiemmin aloitin työt kolmos- ja nelosluokkalaisten valmistavan luokan opettajana.
Erityisen kivana hetkenä on jäänyt mieleen muutaman viikon takainen itse järjestetty koulukuvaus. Varsinainen kuvaus oli syksyllä, mutta silloin luokallani oli vain kuusi lasta.
Nyt kun 13 oppilaan luokka on täysi, päätimme ottaa koulun pihalla uuden ryhmäkuvan. Se on lapsille tärkeä muisto ensimmäisestä kouluvuodesta Suomessa. Oppilaat ja vanhemmat olivat kuvasta tosi iloisia.
Tämän oivalsin
Kun menin valmistavalle luokalle opetusharjoitteluun, en tiennyt, mikä valoluokka on. Innostuin kuitenkin niin, että tein gradunikin otsikolla Käyttäytymisen haasteet ja vaikutukset valmistavassa opetuksessa.
Oman valovuoteni mittaan olen ymmärtänyt, että ennakko-oletukset voi heittää romukoppaan. Oppilaan synnyinmaasta ja taustasta ei voi päätellä mitään esimerkiksi siitä, millainen hän on oppijana.
Luokallani on nyt kymmenen eri kansallisuutta. Itsekin olen luullut ja pian yllättynyt. Jokainen oppilas on yksilö, aivan omanlaisensa – hänet pitää oppia tuntemaan.
Juuri nyt
Tunnelmat ovat vähän haikeat. Monen oppilaani koulutie jatkuu valoluokan jälkeen yleisopetuksessa omassa lähikoulussa. Minä taas sain viran toisesta koulusta valmistavan luokan opettajana. Taakse jäävät tutut luokkakaverit ja mukava työporukka.