Tampereen yliopiston diplomi-insinööriopiskelijoiden ensimmäisen vuoden matematiikan kurssit flipattiin viime lukuvuonna. Opetustavan muutoksen takana on neljän opettajan porukka.
Keskeisimpänä ajatuksena on ollut, ettei opiskelijaa saa jättää opiskelemaan yksin. Arvioinnin painopiste haluttiin myös siirtää loppukokeesta koko kurssin mitalle.
Opettajat ovat satsanneet muun muassa viikoittaisiin pienryhmätapaamisiin sekä monipuoliseen oppimateriaaliin automaattitarkisteisine tehtävineen.
Nyt menossa on toinen flippausvuosi. Matematiikan lehtori Terhi Kaarakka ja matematiikan yliopisto-opettaja Elina Viro kirjoittivat Opettajaan tähänastisista kokemuksistaan.
Mikä sai kokeilemaan käänteistä oppimista?
Terhi: Pitkään luentoja pitäneenä minua häiritsi, että luennoille osallistuu vain noin puolet opiskelijoista. Muut tuntuivat jäävän melkeinpä heitteille.
Elina: Flippaus eli käänteinen oppiminen on jo pitkään kiehtonut minua. Kun kuulin pilotin alkavan yliopistolla, halusin ehdottomasti mukaan.
Mikä on ollut hankalinta?
Terhi: On ollut vaikea luottaa siihen, että opiskelija saa kaiken oleellisen tiedon ilman, että käyn asian luentomaisesti läpi.
Elina: En aiemmin ollut opettanut kyseisiä kursseja, joten minulla ei ollut selkeää kokonaiskuvaa sisällöstä. Pelkäsin myös, etten osaisi vastata opiskelijoiden kysymyksiin.
Mikä on ollut vahvuutenne?
Terhi: Pitkän luennointikokemukseni ansiosta sisällöllinen punainen lanka oli hyvin hallussa.
Elina: Olin äärimmäisen innostunut flippauksesta ja minulla ei ollut painolastia siitä, miten ennen on tehty.
Viestimme muille opettajille
Terhi: Vanhakin voi oppia uutta ja muuttaa toimintatapojaan!
Elina: Kaikkea ei tarvitse osata etukäteen! Matkalla oppii kaiken tarpeellisen.