Minttu Danellakis
Varhaiskasvatuksen opettaja Vantaan Vaskivuoren päiväkodin esiopetusryhmässä.
Esiopetusryhmäni 14 lapsella on yhteensä kymmenen äidinkieltä.
Eskarin alkaessa juttelin kaikkien vanhempien kanssa heidän toiveistaan ja lasten ruokatottumuksista. Vanhemmille on todella tärkeää, että lapset syövät päiväkodissa.
Keittiömme huolehtii hienosti vaihtoehdoista. Useimmat ryhmäni lapset eivät uskonnollisista tai muista kulttuurisista syistä syö sian- ja naudanlihaa. Se on ainoa vanhempien esittämä ehdoton ruokaa koskeva vaatimus.
Ateriaperinteissä on muitakin kuin ruokaan liittyviä kulttuurieroja. Koska esiopetus valmistelee lapsia suomalaiseen kouluun, ohjaamme heitä suomalaisiin pöytätapoihin ja rauhoittumaan aterialle.
Ruoan äärellä oppii paljon. Nimeämme ruokia ja juttelemme, mistä eri kasvikset tulevat. Peruna ei ollut aluksi kaikille tuttu, ja katsoimme netistä, miten se kasvaa.
Kaikki tuntevat omat sääntönsä. Jos kiusauksen kana näyttää kinkulta, joku lapsi kysyy heti, mitä siinä on. Ja jos lapsi ihmettelee, miksei vieruskaveri syö tiettyä ruokaa, juttelemme asiasta.
Lapset kasvattavat toisiaan, minä heitä ja he minua.