Kukaan ei ole aikaisemmin tullut kysymään meiltä, mitä me ajatellaan ilmastonmuutoksesta, demokratiasta, sote-palveluista tai elämästä ylipäätään.
Tällaiset ammattiin opiskelevien nuorten kommentit herättivät tutkija, valtio-opin dosentti Niina Meriläisen vuonna 2018, kun hän tutki nuorten yhteiskunnallista osallistumista.
Meriläinen alkoi miettiä, sivuutetaanko amisnuoret suomalaisessa yhteiskunnassa laajemminkin.
Kuusi vuotta myöhemmin Meriläinen on tehnyt 58 tutkimustyöpajaa 391 nuoren kanssa kahdeksalla eri paikkakunnalla.
Mukana on ollut ammattiin opiskelevia, kaksoistutkintoa tekeviä, tutkintoon valmentavassa koulutuksessa opiskelevia, lukiossa olleita ja lukioon suuntaavia 16–29-vuotiaita nuoria 18 eri paikkakunnalta.
Nuoret avasivat elämäänsä laajasti. He puhuivat niin poliittisista ajatuksistaan, yhteiskunnallisesta osallistumisestaan, sukupuoli-identiteetistään, lemmikeistään, harrastuksistaan kuin kiusaamisesta ja raiskauksistakin.
Meriläisen keskeisiä löydöksiä ovat nämä: Monista nuorista tuntuu, että yhteiskunta ei ole heitä varten, koska he ovat nuoria tai koska he edustavat tiettyä aatemaailmaa.
Lisäksi merkittävä osa ammattiin opiskelevista nuorista kokee, että toimittajat, tutkijat, päättäjät, opettajat, poliitikot ja jopa vanhemmat arvostavat heitä vähemmän kuin lukiolaisia.
Tämä rapauttaa nuorten luottamusta yhteiskunnallisia instituutioita, perinteistä mediaa ja ylipäätään aikuisia kohtaan.
Oman maailmansa nuoret löytävät internetistä, somesta, pelaamisesta ja influenssereilta.
Kun digitaalisen alustan vaikuttajat ovat nuorten mielestä uskottavia, nuoret eivät välttämättä kyseenalaista heiltä saamansa tiedon todenperäisyyttä tai sitä, mistä tiedon välittäjä saa rahoituksensa.
Tämän kaiken tietävät myös Venäjä, Kiina, trolliarmeijat ja muut toimijat, jotka käyttävät informaatio-operaatioita osana laajaa hybridivaikuttamista.
Lukiolaiset kutsuttiin osallistujiksi, ammattiin opiskelevat keittämään kahvia.
Syksyllä 2018 ilmastonmuutos nousi otsikoihin kansainvälisen ilmastopaneelin, IPCC:n raportin myötä. Meriläinen työskenteli hankkeessa, jossa tutkittiin nuorten yhteiskunnallista osallistumista.
Sosiaaliseen mediaan alkoi ilmestyä tieto- ja koulutuspaketteja ilmastonmuutoksesta sekä siihen liittyvästä osallistumisesta ja vaikuttamisesta. Meriläinen huomasi, että paketit oli suunniteltu kaikille muille opiskelijaryhmille paitsi ammattiin opiskeleville.
Oikeusministeriö oli tutkimushankkeen yhteistyökumppani, ja ammattiin opiskelevat sivuutettiin myös ministeriön kanssa pidetyissä kokouksissa.
Ministeriö liitti osallistumisen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen lukiolaisiin ja korkeakoulujen, etenkin yliopistojen, opiskelijoihin.
Kun Meriläinen nosti esiin ammattiin opiskelevat nuoret, hänelle vastattiin toistuvasti, että lukiolaisiin oli jo kontaktit.
Meriläisen omat tutkimukset osoittavat, että mediassa tilanne ei ollut sen parempi. Vuosina 2010–2020 amisnuoria käsiteltiin sanomalehdissä kasvottomana työvoimana, kun taas lukiolaisista puhuttiin tulevaisuuden tekijöinä.
Media oli huolissaan lukiolaisten jaksamisesta, mutta kun juttu käsitteli amiksia, huolena olivat päihteiden käyttö ja kiusaaminen.
Oppilaitoksistakin löytyi yksittäisiä esimerkkejä lukiolaisten ja amisten erilaisesta kohtelusta.
Erääseen yhteiskunnallisia aiheita käsittelevään tilaisuuteen lukiolaiset kutsuttiin osallistujiksi, ammattiin opiskelevat keittämään kahvia.
Eräällä lukion ja amiksen yhteiskampuksella lukion opettaja ei halunnut järjestää nuorisovaaleja amiksen puolella.
Syyksi paljastui pelko siitä, että amislaiset äänestäisivät perussuomalaisia ja antaisivat oppilaitoksesta huonon kuvan.
Amisnuoret itse tuntevat oman arvonsa, Meriläinen painottaa.
Yhteiskunnalliset asiat kiinnostavat heitä laajasti, eikä merkittävä osa Meriläisen tutkimuksiin osallistuneista tunnista itseään siitä kuvasta, jota media ja muu yhteiskunta heille tarjoaa.
He toivoivat, että toimittajat kuuntelisivat heitä vähättelemättä ja ilman ennakkokäsityksiä.
Meriläisen tutkimuksiin osallistuneet nuoret ovat hyvin moninainen joukko. Hän on kohdannut työpajoissaan suvaitsevaisia konservatiiveja, äärivasemmistolaisia, maahanmuutosta huolestuneita feministejä ja ilmastonmuutoksesta huolestuneita äärioikeistolaisia.
On myös nuoria, joita yhteiskuntaan vaikuttaminen ei kiinnosta.
Nuoret kertoivat vaikuttavansa asioihin somessa, kulutusvalinnoilla, osallistumalla tapahtumiin ja mielenosoituksiin, keskustelemalla kavereiden kanssa ja äänestämällä.
Meriläisen kohtaamien nuorten viesti on, että he haluavat tulla kuulluksi itseään ja omaa tulevaisuuttaan koskevassa päätöksenteossa.
– Eräs nuorten ryhmä sanoi, että te ette ehkä tykkää meistä, meidän ajatuksista ja ulkonäöstä, mutta tämä yhteiskunta tulee pian olemaan meidän, Meriläinen kertoo.
Te ette ehkä tykkää meistä, meidän ajatuksista ja ulkonäöstä, mutta tämä yhteiskunta tulee pian olemaan meidän.
Kun jokin porukka sivuutetaan, yhteiskuntaan syntyy railo.
Informaatio-operaatioiden tekijät ovat kohderyhmätutkimuksensa tehneet. Ne tuntevat suomalaisen yhteiskunnan railot ja tietävät, miten niihin vaikutetaan. Ne tietävät myös, miten saman viestin saa uppoamaan erilaisille ryhmille.
Viestin levittämiseen tarvitaan kohderyhmän kannalta uskottava taho. Nuorten huomiota kalasteleva voi toimia liikkeissä, joissa nuoret ovat mukana tai hyödyntää nuorten seuraamia influenssereita.
– Influensserit eivät ole pelkästään ripsiväritestaajia ja unboxaajia. Osaa heistä käytetään infovaikuttajina, Meriläinen sanoo.
Hyvinvointivaikuttaja voi esimerkiksi julkaista päivästään videon, jolla hän joogaa, tekee vihersmoothieita, kritisoi rokotteita ja kertoo, että viranomaiset vastustavat tällaista ajatusmaailmaa.
Informaatio-operaatiossa somevaikuttajalle saatetaan maksaa siitä, että tämä tekee tietynlaista sisältöä. Koukuttava sisältö lisää vaikuttajan näkyvyyttä ja vaikutusvaltaa.
Näkyvyyttä voidaan ohjailla algoritmien avulla myös niin, että vaikuttajat eivät edes tiedä olevansa osa operaatiota.
Nuoret saavat influenssereilta tunteen siitä, että he kuuluvat porukkaan ja saavat ajatella tietyllä tavalla. Samalla luottamus muuhun yhteiskuntaan murenee, sillä informaatio- operaatioissa luodaan eripuraa tekemällä muista ryhmistä vihollisia.
Venäjä hyödyntää parhaillaan influenssereita Afrikan maissa kasvattaakseen nuorten vihaa eurooppalaisia kohtaan. Kiina tekee samaa Aasiassa ja Yhdysvalloissa.
Suomessa Meriläinen on huomannut ympäristöliikettä, naisia ja oikeistoa vastustavia viestejä.
On yhteiskunnan syy, ettet saa terveyspalveluita. On naisten vika, ettet saa seksiä. Maahanmuuttajien takia sinulla ei ole varaa ruokaan.
Informaatio-operaatioissa voidaan hyödyntää mitä tahansa inhimillistä perustarvetta tai siihen kohdistuvaa uhkaa.
Kun ajatus on saatu istutettua, ihminen alkaa etsiä sille vahvistusta. Tätä sanotaan vahvistusharhaksi. Meillä kaikilla on taipumus etsiä tietoa, joka vastaa ennakkokäsityksiämme.
– Kaikki tutkimuksissani mukana olleet nuoret uskoivat osaavansa toimia digitaalisessa maailmassa ja olevansa turvassa vihamieliseltä informaatiovaikuttamiselta. Käytännössä he omaksuivat vahvistusharhan mukaista tietoa, Meriläinen sanoo.
Hän painottaa, että kaikki nuoret ovat haavoittuvaisia informaatiovaikuttamiselle, jos he eivät ole vielä kiinnittyneet yhteiskuntaan. Sama koskee aikuisia ja yhteiskuntaa laajemmin.
Uuden sukupolven vaikuttajat toimivat alustoilla, joilla nuoret viettävät aikaa joka päivä. He ovat jo ottaneet nuorista otteen.
– Tämä on uhka kokonaisturvallisuudelle, demokratialle ja ihmisoikeuksille, Meriläinen sanoo.
Mitä ilmiölle sitten pitäisi tehdä, ja kenen pitäisi tarttua asiaan?
– Koko yhteiskunnan: poliitikkojen, puolustusvoimien, toimittajien, tutkijoiden, opettajien, kaikkien, Meriläinen vastaa.
Jos nuorten luottamus perinteiseen mediaan ja ylipäätään aikuisiin horjuu, pelkkä mediakasvatus ei riitä. Meriläisen mielestä aikuisten pitäisi puhua nuorten kanssa, ei nuorille.
Miksi nuoret kokevat, että yhteiskunta ei palvele heitä? Miksi tietty influensseri vaikuttaa uskottavammalta toimijalta kuin lääkäri, tutkija tai opettaja? Entä kuullaanko kaikkia nuorten ryhmiä yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja mediassa?
Influensserit ovat päivittäin yhteydessä seuraajiinsa. He luovat vaikutelman, että ovat kiinnostuneita seuraajistaan, vaikka eivät edes lukisi näiden kommentteja.
Perinteiset poliitikot lähestyvät ihmisiä lähinnä ennen vaaleja.
Hyvä uutinen on se, että osalle Niina Meriläisen haastattelemista nuorista amis oli paikka, jossa sai vihdoin olla oma itsensä. Joskus myönteisten kokemusten taustalla oli opettaja, joka kuunteli ja kannusti jatko-opintoihin.
– Opettajan välittämisellä, sillä että opettaja rohkaisee nuorta kulkemaan kohti unelmiaan, on suuri vaikutus nuorten turvallisuuden tunteeseen.
Meriläinen muistuttaa, että informaatio-operaatioiden tavoitteena on vaikuttaa meihin kaikkiin ja syventää yhteiskunnassa jo olevia railoja.
– Jos esimerkiksi syyllistämme poikia epätasa-arvosta ja nostamme tyttöjä demokratian esiinmarssijoina, vahvistamme vastakkainasettelua, hän sanoo.
Se on syöttö suoraan vihamielisen vaikuttajan lapaan.
Jutun lähteinä käytetyt tutkimusartikkelit:
Meriläinen, N. (2024) The possible role of digital platforms in information operations. Proceedings of the 11th European Conference on Social Media – ECSM 2024. 11(1)
Meriläinen, N. (2023) “Information operations do not worry me” – The Role of Credible Information on Digital Platforms. Journal of Information Warfare, 22(4).
Meriläinen, N., Hiljanen, M. & Rautiainen, M. (2023) Archetypes of youth as vectors in power relations – From praises to information operations. Frontiers in Political Science, 5.
Meriläinen, N. & Nousiainen, S. (2024) ”Ne päihdemyönteisemmät nuoret” vai tulevaisuuden tekijät? Ammattiin opiskelevien nuorten hyvinvoinnin kehystäminen sanomalehdissä ja nuorten kokemustarinoissa. Nuorisotutkimus, 42(1).