Kunnianpalautus opettajan perustyölle

Opettajan työn muutoksesta puhutaan paljon, mutta mikä siinä on pysyvää? Tätä pohtivat opettaja Arno Kotro ja professori Leena Krokfors.

Opetustyön perusluonne ei ole muuttumassa yhtään miksikään, sanoo opettaja Arno Kotro. Hän toistaa saman asian monta kertaa haastattelun aikana, vaikka näkee myös uhkia opetustyölle ja muutoksia opettajien toimintaympäristössä.

Myös kasvatustieteen professori Leena Krokfors tunnistaa uhkia ja muutoksia, mutta opettajuuden ydin on hänestä vakaalla pohjalla Suomessa.

Kirjailijanakin tunnettu Kotro työskentelee lukion filosofian, psykologian ja elämänkatsomustiedon opettajana Helsingissä. Hän on lisäksi opetusalan eettisen neuvottelukunnan puheenjohtaja.

Krokfors puolestaan on opettajankoulutuksen professori Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa. Tällä hetkellä hän tekee paljon töitä opettajankoulutuksen viennin parissa.

Kysyimme molemmilta, mikä muodostaa opettajan työn ytimen. Esille nousi viisi asiaa, joille opettajuus rakentuu muutoksenkin keskellä.

 

1. Tutkimusperustainen koulutus

Leena Krokfors painottaa, että tutkimusperustainen ja akateeminen koulutus on opettajuuden pysyvää ydintä ja antaa hyvät pedagogiset valmiudet ammattiin.

– Tutkimusperustaisuus on ehkä se ydin, joka erottaa suomalaisen opettajankoulutuksen monien muiden maiden opettajankoulutuksesta, Krokfors kertoo.

Opettajien kelpoisuusvaatimuksista säädetään lakia täydentävässä asetuksessa. Niistä on pidettävä kiinni, Arno Kotro sanoo.

 

Molemmat näkevät opettajankoulutuksessa kuitenkin kehitettävää. Kotro toivoisi koulutukseen enemmän harjoittelua erilaisissa kouluissa.

Krokfors on huolissaan siitä, että erityisesti aineenopettajien koulutus ei vastaa koulujen toimintakulttuurin muutokseen. Koulutus ei hänestä anna tarpeeksi eväitä esimerkiksi laaja-alaisen osaamisen arviointiin.

–Nyt on tosi tärkeää alkaa miettiä, miten opettajankoulutusta tarvitsisi tässä suhteessa kehittää, Krokfors sanoo.

 

2. Pedagoginen vapaus

Suomessa opettajille luodaan koulutuksen myötä autonomia, Krokfors toteaa.

– Me koulutamme itseohjautuvia opettajia, jotka kykenevät tekemään pedagogisia päätöksiä ja perustelemaan niitä, Krokfors tiivistää.

Hän katsoo, että juuri pedagoginen vapaus tekee opettajan ammatista haluttavan ja kiinnostavan. Mitä enemmän opetussuunnitelmassa määrätään, sitä vähemmän opettajilla on pedagogista vapautta.

Krokfors kertoo käyneensä monissa maissa, joissa opettajat ovat ikään kuin teknisiä osia kokonaisuudessa ja toteuttavat yksityiskohtaisia opetussuunnitelmia.

– Silloin opettaja ei tarvitse kovin korkeaa koulutusta, Krokfors sanoo.

 

Kotro puolestaan pelkää liiallisen digi-intoilun rajoittavan opettajien autonomiaa. Esimerkiksi vuonna 2016 Helsingissä kaavailtiin tarkkoja prosentteja sille, kuinka paljon teknologian pitäisi olla osana opiskelua – esimerkiksi 70 prosentissa lukio-opiskelusta. Prosentteja ei lopulta otettu käyttöön.

– Tämäntyyppinen digifundamentalismi uhkaa opettajan työn ydintä, joka on kohtaamisessa ja inhimillisessä vuorovaikutuksessa.

 

3. Opetussuunnitelman noudattaminen

Opetuksen toteuttamista ohjaavat opetushallituksen antamat varhaiskasvatussuunnitelmien, opetussuunnitelmien ja tutkintojen perusteet ja niiden pohjalta tehdyt tarkemmat asiakirjat, esimerkiksi paikalliset opetussuunnitelmat. Lisäksi opettajien työtä raamittaa muun muassa lainsäädäntö.

– Opetustyön perusluonne on edelleen esimerkiksi peruskoulussa ja lukiossa sellainen, että opettaja on aikuinen, joka hyvässä vuorovaikutuksessa nuorten kanssa opettaa heille opetussuunnitelmassa määrättyjä asioita, Kotro kiteyttää.

Keinot voivat toki vaihdella esimerkiksi oppilaiden ja opiskelijoiden iän mukaan. Luennointi toimii paremmin yliopistossa kuin viisivuotiaiden ryhmässä.

Kotro näkee kuitenkin kaksi ongelmaa: liian nopean muutostahdin ja opetuksen ulkopuolisen työn kasvamisen. Hän perää kunnianpalautusta opettajan ydintehtävälle, siis opettamiselle.

Kotron mielestä uudistaminen voi olla hyvästä, mutta se pitää tehdä pitkäjänteisesti ja tutkimustietoon perustuen.

 

Myös Krokfors näkee ongelmia, jotka uhkaavat jopa opettajuuden ydintä. Resursseja on vähennetty koulutusleikkausten myötä – ja on poliittinen kysymys, mitä asialle halutaan tehdä.

Tällä hetkellä opettajat voivat olla ristiriitaisessa tilanteessa, koska heidät on koulutettu ajatteluammattiin, mutta heillä ei välttämättä ole aikaa ajatella, suunnitella ja olla luovia.

Toisaalta Suomessa on pystytty kehittämään pitkäjänteisesti sekä peruskoulua että opettajankoulutusta.

– Ihan perusasioista meillä on poliittinen ja kulttuurinen konsensus, Krokfors sanoo.

 

4. Sivistäminen ja kasvattaminen

Niin Krokfors kuin Kotro tuovat esiin, että opettajuuden ydintä on sivistäminen.

– Tietyt yleissivistyksen peruskivet eivät ole muuttuneet miksikään, Kotro sanoo.

Se ei tarkoita, etteikö opetus voisi olla ajassa kiinni. Kotro kertoo pyrkivänsä opettaessaan käyttämään paljon ajankohtaisia esimerkkejä.

Hän painottaa perustaitojen tärkeyttä. Peruskoulussa pitäisi hänen mielestään keskittyä nykyistä enemmän opettelemaan lukemista, kirjoittamista ja laskemista.

– Peruskouluista alkaa tulla lukioihin ihmisiä, jotka eivät osaa kunnolla laskea tai kirjoittaa äidinkielellään, Kotro kertoo.

Krokfors katsoo, että koululla on sivistämisen lisäksi toinen perustehtävä. Se on sosiaalistaminen, siis ihmisten kasvattaminen yhteiskunnan jäseniksi: tähän kulttuuriin, yhteiskuntaan ja aikaan.

 

5. Arvopohja

Kotron mielestä opettajan työn ydinarvoja ovat ainakin yhdenvertaisuus ja tasa-arvo.

– Nämä näkyvät esimerkiksi opiskelijoiden oikeudenmukaisena kohteluna. Ei anneta esimerkiksi persoonaan liittyvien tekijöiden ohjata arviointia, Kotro sanoo.

Krokfors puolestaan ei halua eritellä tarkemmin arvoja tai eettisiä periaatteita, vaan hänestä opettajuuden ydinarvo palautuu korkeatasoiseen ammatilliseen sivistykseen. Se voi ilmetä monin tavoin, ja usein se saavutetaan korkeakoulutuksen kautta.

Lue samasta aiheesta

Kolumnit ja Pakinat

Arno Kotro: Olenko kuin Alkon myyjä?

08.06.2023
Kolumnit ja Pakinat

Arno Kotro: Vaihdetaan murhat!

20.10.2022
Kolumnit ja Pakinat

Arno Kotro: Tehdäänkö lupaus?

02.06.2022