Lukiolaisbarometrin 2019 mukaan 40 prosenttia lukiolaisista koki opintonsa henkisesti raskaiksi. Saman vuoden kouluterveyskyselyssä jaksamisen haasteet nousivat yleisimmäksi lukiolaisten hyvinvointiin vaikuttavaksi tekijäksi.
Joutuvatko lukio-opiskelijat pärjäämään yksin? Korostuuko suorituskeskeisyys liikaa?
– Paineet valita oikeat oppiaineet, pärjätä hyvin opinnoissa ja siirtyä suoraan lukiosta korkea-asteelle kuormittavat. Myös ulkoiset paineet ja huoli tulevaisuudesta stressaavat, Suomen lukiolaisten liiton viime vuoden puheenjohtaja Adina Nivukoski kertoo.
Viime vuosien monet opintoihin liittyvät uudistukset ovat rajanneet nuoruuteen kuuluvaa etsimistä, lupaa erehtyä ja yrittää uudestaan. Esimerkiksi todistusvalinnan painottuminen korkeakoulujen opiskelijavalinnassa näyttäisi ohjaavan nuorten opiskeluvalintoja jo peruskoulusta asti.
Lukion opettajat puolestaan ovat tuskaisen tietoisia siitä, että heillä on aiempaa vähemmän aikaa opiskelijoiden kuormitusriskiä pienentäville asioille: henkilökohtaisille kohtaamisille ja yhteiselle pohdiskelulle. Yhteishengen rakentamisen ja tunnetaitojen kehittämisen hetket jäävät vähälle.
Lukiossa kaikki tähtää ylioppilaskirjoituksiin, sanoo Rauman lyseon lukion matemaattisten aineiden opettaja Krista Aarlahti.
– Opettajan pitäisi jaksaa olla kannustava, mutta myös osata rauhoitella ja suhteuttaa asiat tunneälyä käyttäen.
Aarlahden mielestä lukion tarkoituksena ei pitäisi olla opiskelijoiden tuottaminen korkeakouluihin, vaan sen pitäisi mahdollistaa kaikille terve ymmärrys omista kyvyistä ja mahdollisuuksista elämänmittaisessa koulussa.
Nyt kirjoitusten pitää mennä hyvin oikeissa aineissa, ettei nuori joudu tappelemaan minikokoisessa kiintiössä pääsystä korkeakouluun.
– Tämä tarkoittaa joko loputonta arvosanojen korottamista tai hillitöntä pänttäystä kovenevassa kilpailussa vähäisestä määrästä pääsykokeiden kautta avautuvia paikkoja, Aarlahti pohtii.
Monelle koulu on ainoa sosiaalisen elämän solmukohta.
Etäopiskelu on auttanut Raision lukion biologian ja maantieteen lehtoria Anssi Määttästä ymmärtämään työstään uusia merkityksiä, joiden olemassaoloa hän ei ole aiemmin tiedostanut. Hän on alkanut kyseenalaistaa suorituskeskeisyyttä ja ristiriitaa, joka nykylukiota enenevässä määrin riivaa.
Määttänen kuvaa ylioppilastutkintoa kilpailuksi. Siihen valmistaudutaan kolmisen vuotta suorittamalla kursseja, joiden arvioinnissa painotusta on jatko-opintoja ajatellen siirretty matemaattisia aineita suosivaksi.
Oppiaineet eivät enää ole samanarvoisia ja osaaminen kapenee, vaikka juuri laaja-alaisia osaajia tarvittaisiin.
– Monelle koulu on ainoa sosiaalisen elämän solmukohta, jossa ilmapiiri ja yhteishenki kasvattavat opiskelumotivaatiota ja otollisuutta yhteiskunnallisille keskusteluille, Määttänen miettii.
Kaikilla opiskelijoilla ei ole elinpiirissään lukion lisäksi yhteisöä, jonka kautta sitoutua todellisuuteen tai yhteiskuntaan. Jos kaikki kontaktit perustuvat oppilaitosympäristöön, opiskelun mieltäminen merkitykselliseksi voi etäopiskelun vuoksi kadota.
– Lukiossa yhdessä ruokaileminen voi joillekin opiskelijoille olla päivän sosiaalisen elämän huippuhetki, Määttänen kertoo.
Laukaan lukion äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Susanna Mononen on havainnut kahdenlaista opinnoista uupumista: osalla opiskelijoista on oppimisvaikeuksia, osa asettaa itselleen hyvin korkeita tavoitteita. Korona-aikana on kasvanut erityisesti suorittamisesta uupuvien määrä.
Siihen, muotoutuuko opiskelusta suorittamis- vai merkityskeskeistä, vaikuttaa Monosen mielestä koulujärjestelmämme kantama perinne. Hyvästä suoriutumisesta saa hyvän numeron.
– Kun pyytää opiskelijoita asettamaan itselleen tavoitteen kurssille, monen tavoitteena on hyvä numero sen sijaan, että opiskelija esimerkiksi haluaisi kehittyä pohtivan tekstin kirjoittajana.
Miten opiskelua sitten voitaisiin ohjata oppimisen merkitystä painottavaan suuntaan?
Mononen kertoo, että opiskelijoiden mieleen oli jäänyt erityisesti musavideokurssi, jota he olivat ideoineet itse. Opiskelijat oli otettu mukaan myös uusien valinnaisten opintojaksojen suunnitteluun.
– Osallistaminen jo suunnitteluvaiheessa luo motivaatiota, Mononen tietää.
Vastikään Laukaan lukiolaiset saivat ideoida paikallisia valinnaisaineita tulevaan opetussuunnitelmaan. He pohtivat opintojaksovaihtoehtoja usein sen kannalta, olisiko niistä hyötyä ylioppilaskokeissa.
Lukio tähtää väistämättä ylioppilaskokeisiin, minkä vuoksi kapea-alainen suorituskeskeisyys painottuu ja laaja-alaisuus kärsii.
Pari vuotta sitten Laukaan lukio ja Jyväskylän yliopisto rakensivat oppiainerajat ylittäviä oppimiskokonaisuuksia Laukaa viisas -hankkeessaan. Filosofian, äidinkielen ja matematiikan yhdistävässä kokonaisuudessa opiskelijoiden tehtävänä oli toteuttaa erilaisia pulmapelejä, joita toiset pääsivät ratkomaan.
Tavoitteena oli tehdä päättelyä näkyväksi. Matematiikassa kurssi liittyi lukujonoihin, äidinkielessä kirjallisuuden tulkintaan ja filosofiassa päätelmien tekemiseen.
Opiskelijat ihmettelivät aluksi, miksi tällaista tehdään eikä olla oman oppiaineen tunnilla. Oppiminen kuitenkin haastoi heidän ajatteluaan ja siitä tuli merkityksellistä, vaikkei arvosanaa annettu.
Laukaassa on lisäksi pyritty selvittämään niitä pulmia, joiden ratkaisemiseen lukiolaiset tarvitsevat tukea. Esimerkiksi opiskelijoiden luku- ja kirjoitustaidot arvioidaan lukiseulan avulla ensimmäisen lukuvuoden syksyllä. Tämän ja aineenopettajien myöhempien havaintojen perusteella tehdään lukitestit ylioppilaskoetta varten ja suunnitellaan opiskelijoiden kanssa tukitoimet opintojen ajaksi.
Korkeakoulujen valintauudistuksen tavoitteena on nopeuttaa korkeakouluopintoihin siirtymistä ja vähentää ylioppilaskokeiden jälkeistä pääsykoepänttäystä. Lisäksi on haluttu vähentää tarvetta osallistua pääsykokeisiin valmentaville kursseille, jotka maksullisina eivät ole kaikkien ulottuvilla.
Uudistuksen vuoksi voi käydä niin, että paineet opinnoissa menestymisestä valuvat entistä enemmän peruskoulun puolelle. Kritiikkiä on esitetty myös sekä todistuspisteytyksestä että valintatavan vaikutuksesta lukiokoulutukseen. Kritiikki on kohdentunut etenkin pitkän matematiikan ylikorostuneeseen asemaan pääsykoekriteereissä.
Todistusvalinnan on tulkittu asettavan eri aineet eriarvoiseen asemaan. Pisteytys ohjaa väistämättä lukion oppiainevalintoja pois esimerkiksi kielistä ja taito- ja taideaineista, erityisasiantuntija Tuomo Laakso OAJ:stä sanoo.
Koska hyvästä matematiikan arvosanasta saa parhaat todistuspisteet useille aloille, moni lukiolainen puurtaa pitkää matikkaa, vaikka kyvyt eivät siihen riitä ja oppimisen ilo puuttuu.
– Kaiken energian suuntaaminen pelkästään matematiikkaan ei ole järkevää, eikä sellaista viestiä pitäisi levittää. On tärkeää muistaa, että lukion keskeisin tehtävä on yleissivistävyys, opetusministerinä vielä syksyllä toiminut Li Andersson sanoo.
Tärkeintä edelleen on, että opiskelee mielekkäältä tuntuvia aineita.
Sekä Andersson että Laakso painottavat, että tärkeintä edelleen on ja parhaimman menestyksen takaa, kun opiskelee lukiossa mielekkäältä tuntuvia aineita ja kokonaisuuksia. Opiskelumotivaatio vähentää uupumisriskiä.
Koska yo-tutkinnon painoarvo on vahvistunut ja kokeita voi uusia rajattomasti, uusijoiden määrä näyttää lisääntyvän. Tämä saattaa johtaa myös opintojen venymiseen. Paletti kuormittaa myös opettajia.
Lukiokoulutuksen rahoitus on niukkaa, mikä sekin tuo mukanaan sekä opiskelijoita että opettajia kuormittavia tekijöitä. Kurssitarjonta on supistunut ja opetusryhmien koot kasvaneet paikoin valtaviksi.
Esimerkiksi valinnaisaineiden toteutumisessa sekä erityisopetuksen ja koulupsykologin palvelujen saatavuudessa ja laadussa on selviä eroja lukioiden kesken.
Suunta on räikeässä ristiriidassa uuden lukiolain tavoitteiden kanssa. Lain mukaan opiskelijalle pitäisi tarjota laaja-alaista, osaamista vahvistavaa opetusta ja tukea yhä yksilöllisempiä opintopolkuja.
– Hallitusohjelmassa linjattu lukiokoulutuksen laatu- ja saavutettavuusohjelma on välttämätön, jotta lukiolaisten ja opettajien osoittamiin ongelmiin voitaisiin pureutua, Laakso sanoo.
Laakson mukaan osana tätä kokonaisuutta on aloitettava lukiokoulutuksen valtakunnallisten laatukriteerien laatiminen.
Li Andersson lupaa, että laatua ryhdytään kehittämään laajassa verkostomaisessa yhteistyössä lukioväen ja eri sidosryhmien kanssa.