Koulu selviää vaatimusten ristitulesta, jos työyhteisö uskoo itseensä

Suomessa ei ole ennen koettu nykyisen kaltaista jännitettä koulun ja yhteiskunnan välillä, ja se vaikuttaa opettajien työhyvinvointiin, sanoo professori Aini-Kristiina Jäppinen.

Yhteiskunta muuttuu niin nopeasti, etteivät koulun kaltaiset raskaat instituutiot pysy perässä. Tästä seuraa yhteiskunnan ja koulun välinen jännite, joka ilmenee opetustyössä jatkuvana vaatimusten ja uusien haasteiden ristitulena.

– Koulu ei tunnu siltä tutulta ja turvalliselta paikalta, joka se ennen oli. Muutos vaikuttaa koulun koko henkilöstön hyvinvointiin ja mahdollisesti myös opettajakoulutukseen hakevien määrään, pohtii koulutusjohtamisen professori Aini-Kristiina Jäppinen Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitokselta.

 

Jännitteistä selvitään, jos kouluyhteisö uskoo itseensä. Tämä on Jäppisen mukaan selkeä tulos sekä hänen itsensä johtamissa että muissa maissa tehdyissä tutkimuksissa.

– Yhteisön usko itseensä puolestaan edellyttää vahvaa koheesiota eli yhteenkuuluvuutta. Se selittää oman Onnistu yhdessä -tutkimuksemme mukaan myös puolet koulun henkilökunnan työhyvinvoinnista.

Yhteenkuuluvuuden keskeinen osa on yhteisiin pelisääntöihin sitoutuminen. Koheesiota edistävät lisäksi muun muassa avoin tiedonkulku, kannustaminen, tasapuolinen kohtelu, työroolien selkeys, riittävä palaute ja hyvä johtaminen.

– Yksittäisillä teoilla on suuri vaikutus kouluyhteisön koheesioon, työhyvinvointiin ja myös koulussa oppimiseen. Jos joku sooloilee ja laistaa töistään, hän huonontaa koko koulun työilmapiiriä, Jäppinen painottaa.

 

Yhteenkuuluvuuden lisäksi tutkimuksessa löytyi toinenkin työhyvinvoinnin kannalta olennainen tekijärypäs, jota Jäppinen kutsuu liikkeellepanevaksi voimaksi.

– Se selitti vain kuutisen prosenttia hyvinvoinnista, mutta se on silti tärkeä, sillä se tuuppaa koheesion liikkeelle.

Liikkeellepanevaan voimaan kuuluivat muun muassa työn ja ajankäytön hallinta, tavoitteiden saavuttaminen ja mahdollisuus kehittää opetustyötä.

Tutkimuksessa selvitettiin myös organisaatiomuutoksen vaikutusta koulun henkilöstön työhyvinvointiin, mutta se ei noussut tärkeysjärjestyksessä edellä mainittujen tekijöiden rinnalle.

Tärkeää on oivaltaa: minä olen tärkeä, sillä vaikutan työhyvinvointiin.

Tulokset ovat peräisin lähinnä Jäppisen ja hänen tutkimusryhmänsä 2015–2016 toteuttamasta Onnistu yhdessä -projektista, johon osallistui 20 päiväkotia, peruskoulua, lukiota ja aikuiskasvatuksen yksikköä eri puolilta Suomea.

Johtopäätös on Jäppisen mukaan selvä: jännitteistä selvitään, kun koheesio ja liikkeellepanevat voimat ovat kunnossa.

– Mikään ei pysty muuttamaan huonosti voivaa koulua vuodessa tai parissa, mutta jos hyvinvointia lähdetään rakentamaan tosissaan näihin kahteen ryhmään kuuluvilla palikoilla, niin neljän–viiden vuoden päästä koulu voi paremmin.

Erityisen tärkeä on yksilön oivallus, että juuri hän on tärkeä, sillä jokainen vaikuttaa työhyvinvointiin.

 

Jäppinen puhuu 50 prosentin kriittisestä muutosmassasta: jos muutosta ajava koulun johto saa taakseen puolet henkilöstöstä, asiat alkavat muuttua.

– Ei koulusta välttämättä mitään ruusutarhaa tule mutta tulee kuitenkin työyhteisö, joka kannattelee jäseniään.

 

Tutkimushanke

Jyväskylän yliopiston Onnistu yhdessä -hankkeen pohjalta on kehitetty vapaasti käytettävä materiaali, jonka avulla voidaan parantaa koulun hyvinvointia.