Olen ehättänyt viimeisen vuosikymmenen aikana hakea lukuisia luokanopettajan työpaikkoja, joissa tehtävään lopulta valittu on jo valmiiksi ollut työssä koulussa, johon opettajaa haettiin. Valinta lienee ollut melko selvä jo ennen hakuprosessin käynnistämistä.
Tutun työntekijän valitsemisessa ei ole mielestäni mitään väärää. On ymmärrettävää, että tällainen hakija, joka on päässyt osoittamaan pätevyytensä arjen työssä, nousee etusijalle tuntemattomampiin hakijoihin nähden.
Takanani on jälleen yksi tällainen hakuprosessi. Tällä kertaa pääsin hakuprosessin viimeiseen vaiheeseen saakka, mikä herätti luonnollisesti toivon kipinöitä ja intoa.
Prosessin eri vaiheisiin, hakemuksen tekoon, videohaastatteluun ja haastatteluun käytin paljon aikaa, koska halusin olla huolellinen ja osoittaa olevani todella kiinnostunut työpaikasta. Haastattelua varten järjestelimme myös lastenhoitoa ja puolisoni työt. Valintapäätöstä odotin lopulta sydän pamppaillen kuukauden ajan.
Valittu oli jo töissä kyseisessä koulussa.
Tutun työntekijän valitsemisessa ei ole mielestäni mitään väärää.
Ymmärrän lain sanelevan, että tietyin perustein työtehtävät on laitettava julkiseen hakuun. Hakuprosessi ja työhaastattelu ovat toki aina tärkeä oppimiskokemus.
Toivoisin kuitenkin jotakin tehtävän, että julkiseen hakuun voitaisiin laittaa vain aidosti avoimet paikat. Tällöin hakijoilla olisi tasapuoliset lähtökohdat paikan hakemiseen. Näin vältettäisiin myös paljon sellaista työtä, joka vie monen henkilön aikaa monin eri tavoin.
Työtön ope
Julkaisemme tekstin poikkeuksellisesti nimimerkillä.