Koulu luo mallin sille, miten suvaitsevaa ja rauhanomaista yhteiskuntaa rakennetaan. Tekevätkö nykyiset uskonnot niin?
Työskentelin 90-luvulla eräässä koulussa fysiikan ja kemian opettajana.
Noudatin opetussuunnitelmaa ja kerroin, että fysiikka ja kemia ovat tieteellisiä aineita, jotka ovat kehittyneet tieteellisen prosessin kautta, joka kyseenalaistaa koko ajan edellisen ymmärryksen maailmasta.
Mitä seurasi? Koulutoimenjohtaja velvoitti rehtorin puhuttelemaan minua vakaumukseni takia. Rehtori puolestaan pisti minut pitämään tunnin tieteen ja uskonnon eroista.
En voinut uskoa tilannetta! Otin yhteyttä OAJ:n lakimieheen, joka ei suostunut auttamaan, koska olin viransijainen. En muuten saanut kaupungin koulutoimesta virkaa koskaan.
Naiiviuttani en vedonnut YK:n ihmisoikeuksien julistukseen enkä Suomen perustuslakiin oikeudesta uskonnon ja omantunnon vapauteen.
Minun piti siis piilottaa koulussa tieteelliseen maailmankuvaan pohjautuva uskonnoton käsitykseni.
Mielestäni uskonto kuuluu yksityisen elämän piiriin, ei kouluun. Näin uskonnottomuudenkaan ei tarvitsisi olla kouluissa tabu.
Uskonnoton opettaja
Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.
Haluatko kirjoittaa Opettaja-lehden Tätä mieltä -palstalle? Ohjeet löydät täältä.