Lukijan mielipide: Itsenäisten katsomusten moninaisuus on voimavara

Opettaja-lehdessä 17/11.10. julkaistun mielipidekirjoituksen mukaan muutokset katsomusaineiden opetuksessa ovat ”monimutkainen asia”. Esimerkkinä kirjoituksessa on evankelisluterilaisen ja ortodoksisen uskonnon yhdistämisen vaikeus.

Esimerkillä ilmeisesti viitataan kaikille yhteisen katsomusopetuksen tarjoamiseen yhtenä ratkaisuna kehittää katsomusaineiden opetusta.

Jo pikainen silmäys opetussuunnitelmaan osoittaa, eri uskonnot ja ET ovat eri oppiaineita.

 

Valinnanvapaus sinänsä on hyvä asia. Nyt ollaan kuitenkin keskustelussa joko nivomassa yhteen tai asettamassa vastakkain oppiaineita, joilla on opsissa täysin erilaiset tavoitteet ja oppisisällöt. Oppiaineena ET ei juurikaan huomioi uskontojen tuntemusta ja merkitystä ihmiskuvan sekä kulttuurin perustana, vaikka uskontojen merkitys on globaalisti entisestäänkin kasvamassa.

Yleissivistyksen keskeisiä kulttuurisen lukutaidon lähtökohtia on tunnettava laaja-alaisesti, omasta kulttuurista käsin ja asiantuntijalähtöisesti.

Kansainvälistyvässä Suomessa pitäisi hyväksyä katsomusten moninaisuus sekä ymmärtää uskontojen merkitys yksilön ja yhteisön rauhanomaisessa, monien identiteettien rinnakkaiselossa. Mieluummin metodina toisen tunteminen ja kunnioittava dialogi kuin yleistävä kasvottomuus.

Uskonnoilla on yhteiset tavoitteet, mutta erilaiset oppisisällöt.

Uskonnon oppimääriä voisi verrata oppiaineena germaanisten kielten yhteisopetukseen. Toimisiko?

Uskonnoilla on yhteiset tavoitteet, mutta erilaiset oppisisällöt. Yhteinen katsomusopetus ei tukisi yhdenvertaisesti Suomessa esiintyviä katsomuksia. Se ei myöskään tukisi oppilaan oman identiteetin tuntemusta ja valmistaisi kohtaamaan kulttuurisesti moninaistuvaa yhteiskuntaa.

Olisi hedelmällistä toteuttaa oppiaineiden yhteisiä opetusjaksoja, joita suunnittelisivat kaikki katsomusopettajat ET-opettajat mukaan lukien. Näin tehdään Belgiassa ja Itävallassa, missä yhteiset opetusjaksot suunnitellaan ja toteutetaan yhdessä.

Yhteistyö katsomusopetuksessa tulisi Suomessakin toteuttaa moninaisen yhteiskunnan asiantuntijoiden yhteistyönä.

 

Risto Aikonen, Itä-Suomen yliopisto

Sirpa Okulov, Ortodoksinen kirkko

Osmo Vartiainen, Katolinen kirkko Suomessa