Olen saanut työskennellä monen hyvin erilaisen rehtorin alaisuudessa. Osaan rehtoreista olen suhtautunut neutraalisti, ja sitten on ollut niitäkin, jotka ovat olleet huippuja työssään.
Varmasti tuntemuksiini on vaikuttanut myös se, kuinka minun ja esimieheni ”kemiat” ovat kohdanneet.
Uskon kuitenkin, että hyviksi kokemieni johtajien työtavoissa on ollut jotain sellaista, joka on tehnyt heistä hyviä rehtoreita. Näitä ominaisuuksia ovat olleet kuuntelemisen ja läsnäolon taidot, pyrkimys tasapuolisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen sekä luottamus alaisiin.
Ja sitten on ollut niitä huonoja – hyvien rehtorien vastakohtia.
Kohtaamani osaamattomat rehtorit eivät luota henkilökuntaansa tai arvosta jokaisen työtä tasapuolisesti. He vastustavat saamaansa asiallista kritiikkiä. He eivät kykene olemaan pahoillaan aiheuttamastaan mielipahasta.
Tällaisten rehtorien kanssa työyhteisö on pahassa pulassa.
Tiedän, että rehtorin työhön kuuluu lukematon määrä hallinnollista sälää ja paljon talouteen liittyvää osaamista. Rehtorit ovat isojen paineiden alla, ja kaikki kunnia heille työstään, jota he jaksavat tehdä.
Henkilöstöjohtaminen on kuitenkin se, mikä tuntuu henkilökunnan arjessa. Huono johtamiskulttuuri voi johtaa työpaikan sisällä erilaisiin klikkeihin ja monimutkaisiin ristiriitoihin alaisten välillä.
Kenenkään ei pidä joutua tekemään työtään huonon johtajan alaisuudessa.
Toivon, että ”huonon” rehtorin alaisuudessa työskentelevät opettajat ryhtyisivät toimenpiteisiin. Menkää työterveyteen, ottakaa yhteys työsuojeluun, luottamusmieheenne tai tehkää kantelu aviin.
Kenenkään opettajan tai ohjaajan ei pidä joutua tekemään arvokasta ja raskasta työtään huonon johtajan alaisuudessa.
Sympatiani ovat niiden puolella, jotka joutuvat vuodesta toiseen kärsimään huonosta johtamiskulttuurista ja pahimmillaan menettävät itsetuntonsa, työkykynsä ja terveytensä tuollaisessa työpaikassa.
Kesää kohti
Julkaisemme tekstin poikkeuksellisesti nimimerkillä.