20.5.2019
Työn murros on päivän sana. Työstä tulee yhä monimutkaisempaa, ammatit ja työssä tarvittavat valmiudet muuttuvat kaiken aikaa. Opetusalalla murros on alkanut jo kauan sitten.
Olen työskennellyt opettajana lähes 30 vuotta, sekä perusopetuksessa että lukiossa. Työ on aika tavalla erilaista kuin urani alussa. Oppijat ovat muuttuneet, työn tekemisen tavat ja välineet ovat muuttuneet – koko yhteiskunta, tapa elää ja suhtautua asioihin on muuttunut.
Jatkuva oppiminen kuuluu opettajan työhön. Saammeko me opettajat riittävästi täydennyskoulutusta ja eväitä työmme kehittämiseen? Jaksammeko työssämme eläkeikään asti?
Tiedämme, että opettajan työ on paljon muutakin kuin oppitunteja ja niiden valmistelua sekä opiskelija-arviointia – ja yhä enemmän kaikkea tätä muuta. Mikä olisi oikeudenmukaisin ja palkitsevin palkkausjärjestelmä, niin että opettaja tuntisi saavansa korvauksen kaikesta tekemästään työstä?
Täydellistä ja täysin tasa-arvoista palkkausjärjestelmää tuskin koskaan saamme, koska opetusryhmät ovat erikokoisia, ryhmissä on vaihteleva määrä tehostettua ja erityistä tukea tarvitsevia – ja niin edelleen.
Jos emme seuraa työmääräämme, saatamme tehdä paljon enemmän kuin mitä palkanmaksun perusteena on. Kun palkka perustuu pidettyihin oppitunteihin, se ei välttämättä vastaa todellista työn määrää. Jos haluamme muutosta, jotakin on ehkä kokeiltava ja uudenlaisia ratkaisuja etsittävä.
Meidän on koetettava korjata epäkohtia ja rajoittaa työmääräämme, mutta tarvitaan myös myönteistä julkista keskustelua.
OAJ:n valtuutetut olivat toukokuun alun kevätkokouksessaan huolissaan opettajan työn vetovoiman vähenemisestä. Hyväksyimme ponnen siitä, että opettajankoulutuksen ja ammatin houkuttelevuutta pitää lisätä.
Meidän on koetettava korjata epäkohtia ja rajoittaa työmääräämme, mutta tarvitaan myös myönteistä julkista keskustelua. Opettajan professio on hieno ja siitä pitää olla ylpeä.
Koulutuksen arviointikeskus Karvin mukaan koulutusjärjestelmän suurin kipukohta on eriarvoistuminen lähes kaikilla koulutusasteilla. Oppijoiden erot osaamisessa tuntuvat pikemminkin kasvavan kuin kaventuvan kouluvuosien kuluessa. Oppilaan tuki on iso huolenaihe, ja muutosta lainsäädäntöön odotetaan kovasti.
Istuva valtuusto on toistuvasti ilmaissut huolensa opettajien työssäjaksamisesta. OAJ:ssä on tehty monenlaista valmistelutyötä, ja tuleva lukuvuosi on Työhyvinvoinnin lukuvuosi.
Ei kuitenkaan riitä, että OAJn toimisto, työhyvinvointityöryhmä ja hallitus tekevät valmistelutyötä; asia täytyy ottaa omaksi myös alueilla ja paikallisesti.
Valtuuston viesti hallitusneuvottelijoille on selvä: Emme pyydä, vaan vaadimme. Päättäjä, investoi kasvatukseen, koulutukseen ja tutkimukseen. Suomi tarvitsee sitä.
Mielenkiinnolla odotamme, mitä opetusalaa koskevia asioita hallitusohjelmaan kirjataan ja saadaanko esimerkiksi leikattuja resursseja takaisin.
Hallituspuolueiden on tällä kertaa syytä ryhtyä lunastamaan koulutuslupauksiaan.
Kesä ja loma ovat jo ovella. Toivotan kaikille rentouttavaa ja palauttavaa kesää!
Ja hei, tavataan Suomi Areenassa!
Tiina Karjalainen
Kirjoittaja on OAJ:n valtuuston puheenjohtaja.