”Aloitin elokuussa varhaiskasvatuksen erityisopettajan erillisopinnot Itä-Suomen yliopistossa. Tarkoitus on valmistua toukokuun loppuun mennessä.
Olen koko lukuvuoden opintovapaalla aikuiskoulutustuen turvin. Opintoja ei pysty tekemään oman työn ohessa, joten ilman aikuiskoulutustukea minulla ei olisi taloudellista mahdollisuutta opiskella.
Opinnot koostuvat etäyhteydellä suoritettavista lähiopetusjaksoista, työharjoitteluista ja itsenäisestä työskentelystä. Etäopetus mahdollistaa opiskelun perheelliselle. Voin tehdä työharjoittelut kotipaikkakunnallani Savonlinnassa. Harjoittelutkaan eivät onnistuisi työn ohessa.
Mielenkiintoni erityispedagogiikkaa kohtaan heräsi, kun tein perusopinnot sivuaineena kasvatustieteiden opintojen yhteydessä. Valmistuin kasvatustieteiden kandiksi ja varhaiskasvatuksen opettajaksi vuonna 2017, minkä jälkeen olen työskennellyt opettajana kahdessa eri päiväkodissa.
Viime vuosina olen ollut perhevapailla, joiden jälkeen aloitin nykyiset opintoni. Kotona vietettyjen vuosien jälkeen opiskelu tuntuu mielekkäältä ja vahvistaa tunnetta siitä, että olen oikealla alalla.
Jatkuva itseni kehittäminen ja kouluttautuminen on minulle ominaista, ja olen tykännyt opinnoista tosi paljon. Toivon, että pääsen tulevaisuudessa työskentelemään erityisopettajana. Opinnot antavat todella paljon myös nykyiseen työhöni varhaiskasvatuksen opettajana.
Haaveilen, että voisin tulevaisuudessa jatkaa varhaiskasvatuksen maisteriopintoihin. Minulla jäisi niihin joitain tukikuukausia, jos aikuiskoulutustukea ei lakkautettaisi. Muuten opinnot täytyy yrittää suorittaa työn ohessa.
Moni opiskelukavereistanikin on opintovapaalla. Olemme puhuneet paljon siitä, miten käy erityisopettajille ja alalle tulevaisuudessa. Riittääkö päteviä erityisopettajia peruskouluun ja varhaiskasvatukseen, jos taloudellista tukea opintoihin ei ole saatavilla?
Voisi loogisesti kuvitella, että tuen lakkauttaminen näkyy jo keväällä opiskelupaikkojen hakijamäärissä.
Minulla on huoli ammattikunnastani, jatkokouluttautumisesta ja elinikäisestä oppimisesta. Toisaalta pelkästään omasta näkökulmasta mietittynä olen todella huojentunut, että tällä hetkellä opiskelen tätä alaa. Tämä voi olla viimeinen sauma saada tukea ja tehdä opintoja.
On kapeakatseista ajatella, että aikuiskoulutustuki on vain yhteiskunnan tarjoama mahdollisuus korkeakoulutettujen lisäkouluttautumiseen. Tukea saavat myös ei-korkeakoulutetut, ja niin pitääkin olla.
Pitäisi myös miettiä, millainen hyöty ihmisten kouluttautumisesta on koko yhteiskunnalle. Esimerkiksi sillä, että lasten tuen tarpeisiin pystytään vastaamaan jo varhaiskasvatuksessa, on yhteiskunnan kannalta suuri merkitys. Miten kolmiportaista tukea voidaan tarjota, jos meillä ei ole päteviä erityisopettajia?
Olen sitä mieltä, että aikuiskoulutustuen lakkauttamisella tulee olemaan kauaskantoiset seuraukset. Jos tuki loppuu ensi elokuun alussa, tässä ajassa ei varmasti ehditä luoda tilalle uusia tuki- tai koulutusjärjestelmiä.
Varhaiskasvatuksen arki voi olla todella kuormittavaa, vaikka ala tuntuisi mielekkäältä. Muutosta omaan työhön voi saada kouluttautumalla. Jos taloudellista tukea siihen ei ole saatavilla, työntekijöitä saattaa lähteä kokonaan muille aloille. Silloin alan työvoimapula kasvaa entisestään.
Mistä on kyse?
Sarianna Piironen pätevöityy varhaiskasvatuksen erityisopettajaksi aikuiskoulutustuen turvin. Hallitus aikoo lakkauttaa tuen ensi elokuussa, mikä uhkaa jo valmiiksi työvoimapulasta kärsivää alaa.