Miten tekoälyn voi ottaa haltuun niin, että se ei ohjaa meitä, vaan me ohjaamme sitä? Onko mahdollista luoda ajantasaista lainsäädäntöä ja pelisääntöjä, kun tekoäly kehittyy nopeammin kuin laadukas lainsäädäntövalmistelu on mahdollista?
Miten opettajat voivat hyödyntää tekoälyä työssään niin, että se tukee työhyvinvointia? Miten hallita oppilaiden tekoälyn käyttöä sovituissa rajoissa?
Tekoäly pohdituttaa paljon, mutta kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia.
Tekoäly on ottamassa paikkaansa yhteiskunnassa, työelämässä sekä koulujen ja oppilaitosten arjessa. Kehitystä on kuitenkin vaikea hahmottaa ja ennakoida. Julkisuudessa keskustelua käyvät lähinnä tekoälyn huippuosaajat ja tutkijat.
Meidän on OAJ:ssäkin otettava haltuun tekoälyn tuomia mahdollisuuksia, tunnistettava uhat ja se, miten tekoäly vaikuttaa opettajien työhön. Jäsenistössämme on tekoälyn huippuosaajia. Hyviä käytäntöjä ja tietoa on tarpeen jakaa jäsenistölle.
Parhaimmillaan tekoäly voi lisätä työhyvinvointia, mutta toisaalta se aiheuttaa epävarmuutta, hämmennystä ja lisätyötä esimerkiksi oppilasarvioinnissa. On kuitenkin varmaa, että ihmisten välistä kohtaamista tekoäly ei korvaa.
Ihmisyyden ja inhimillisyyden yhteiskunnallista voimavaraa ei pidä hukata, vaikka digitalisaatio, tekoäly ja robotit muuttavat maailmaa.
OAJ:n tehtävä on ennakoida, miten eri ilmiöt vaikuttavat opetus- ja tutkimusalan työhön.
Opetus- ja tutkimusalan ammattilaiset tarvitsevat aikaa ja täydennyskoulutusta perehtyäkseen tekoälyn mahdollisuuksiin ja varjopuoliin.
Jäsenkyselymme mukaan täydennyskoulutukseen pääsy ei ole riittävällä tasolla. Opettajan työ muuttuu yhteiskunnan muutosten myötä, ja jatkuvan oppimisen mahdollistaminen on tärkeää ja välttämätöntä.
OAJ:n tehtävä ja velvollisuus on ottaa huomioon ja koko ajan paremmin ennakoida yhteiskunnan muutoksia ja sitä, miten eri ilmiöt vaikuttavat opetus- ja tutkimusalalla työskentelevien työhön. Tässäkin meidän on kuunneltava ja osallistettava jäseniämme.
Katarina Murto on OAJ:n puheenjohtaja.
X:ssä @KatarinaMurto