”Selvitäkseen pitäisi olla multitaskauksen mestari”, Hanna Juusola ajatteli ensimmäisenä työvuotenaan

Mitä muuta tahansa mutta ei ykkösiä.

Näin vastasi luokanopettaja Hanna Juusola keväällä 2021, kun häneltä kysyttiin opettajaopintojen loppuharjoittelun päätteeksi, minkä ikäisiä oppilaita hän mieluiten opettaisi.

Niin siinä kuitenkin kävi, että uunituoreen opettajan ensimmäinen työvuosi kului ekaluokan opettajana Ojanperän koulussa Limingassa.

– Nyt olen ihan rakastunut tähän hommaan ja haluaisin jäädä pyörimään alkuopetukseen, Juusola naurahtaa toukokuisessa Teams-haastattelussa.

Juusolan tarina kiteyttää sen, mistä opettajana olemisessa on kysymys nyt ja etenkin tulevaisuudessa. Opettajalta kaivataan valmiutta kehittyä uusiin ja yllättäviinkin suuntiin.

Juusola kertoo, että valmiutta itsereflektioon ja joustavuuteen korostettiin myös Oulun yliopiston interkulttuurisessa opettajankoulutuksessa. Juusola valmistui sieltä kasvatustieteen maisteriksi keväällä 2022.

Millaisen osaamisen tarve kasvaa eniten tulevaisuudessa?

Kysymykseen pureutuu Ammattialakohtaiset osaamistarpeet 2030 -raportti, joka julkaistiin kesäkuussa Opetushallituksen verkkosivuilla.

Varhaiskasvatuksessa ja yleissivistävillä opettajilla ykkössijalle nousee lasten ja nuorten erityistarpeiden tunnistaminen ja oppimisen tukemiseen liittyvät taidot. Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen opettajilla puolestaan tärkeää on digiosaaminen.

Ammatillisilla opettajilla lisätarvetta on eniten mielenterveystaidoissa ja vapaan sivistystyön opettajilla monikulttuurisessa osaamisessa.

Samat osaamistarpeet toistuvat kaikissa opettajaryhmissä mutta hieman eri järjestyksessä.

Esimerkiksi moninaisuuden kohtaamisen taidot nousevat vahvasti esiin. Yhteiskunta kaipaa tulevaisuuden opettajilta entistä enemmän kykyä toimia monikulttuurisissa ryhmissä ja kohdata yhä ammattitaitoisemmin perhetaustojen ja sukupuolten moninaisuutta.

Opettajien osaamisvaatimukset eivät ole vähenemässä.

 

Toinen kaikilta vaadittava taito on stressinsietokyky.

– Stressinsietokyky on yksi tärkeimmistä ominaisuuksista, jota tulevaisuuden opettajien ennakoidaan tarvitsevan, sillä opettajien osaamisvaatimukset eivät ole ainakaan vähenemässä, sanoo opetusneuvos Petra Packalen Opetushallituksesta.

Packalen on analysoinut ammattialakohtaisia osaamistarpeita erittelevän raportin tuloksia.

Myös opettamista kestävään elämäntapaan pidetään entistä tärkeämpänä.

– Tarvitaan toivon rakentamista, sillä jos heittää hanskat naulaan, peli on menetetty, Packalen toteaa.

Osaamistarpeiden ennakoinnilla pyritään parantamaan koulutusjärjestelmän ja opettajien kykyä varautua ja sopeutua muutoksiin sekä tehdä tulevaisuutta.

Ammattialakohtaiset osaamistarpeet 2030 -raportti liittyy osaamisen ennakointifoorumiin, joka on opetus- ja kulttuuriministeriön sekä Opetushallituksen asiantuntijaelin.

Foorumin pyrkimys on edistää koulutuksen ja työelämän välistä vuoropuhelua sekä tuottaa ja levittää tietoa tulevaisuuden osaamistarpeista.

– Tavoitteena on, että ei oltaisi vain kuin lastu laineilla vaan voitaisiin myös vaikuttaa siihen, mihin se lastu menee, Packalen kuvailee.

Ennakointi on yhä vaikeampaa, sillä digitalisaation ja viime aikoina varsinkin tekoälyn räjähdysmäisen nousun takia muutoksen virta on ennennäkemättömän voimakas.

– Opettajille tekoäly aiheuttaa monenlaisia haasteita, ja esimerkiksi oppimisen näyttöjä pitää ajatella uudelleen, Packalen sanoo.

Toisaalta tekoälystä voi olla hyötyä, kun tietoa tulevaisuuden kehitystarpeista kerätään. Opetushallituksessa mietitäänkin tapoja valjastaa tekoäly ennakointityön tueksi.

– Oikeastaan ennakointi tarkoittaakin ravistelua siihen, että maailma ei pysy ennallaan. Ehkä siinä tärkeämpää on matka kuin lopputulos, Packalen tuumii.

Kun Youtube on pullollaan esimerkkejä siitä, miten asiat tehdään, opettaja muuttuu tiedonsiirtäjästä valmentajaksi, joka ohjaa opiskelijaa osaamisen hankkimisessa.

Ajatus on tuttu ammatillisia opettajia kouluttavalle Jiri Vilppolalle.

– Kuulun useampaan opettajien sosiaalisen median ryhmään, joissa keskustellaan tekoälystä. Niissä tulee uusia asioita eteen joka päivä, Vilppola sanoo.

Hän väittelee syyskuussa ammatillisten opettajien työelämälähtöisestä ja osaamisperusteisesta koulutusmallista.

Hänen mielestään ammatillisen opettajan tuleekin keskittyä siihen, mihin kone ei pysty – eli olemaan innostaja, joka tarjoaa oppijalle empaattista, oppimista tukevaa vuorovaikutussuhdetta.

Vilppola näkee, että ammatillisen opettajan työnkuva käytännön taitojen petraajana tuskin aivan heti muuttuu. Opettaja tarvitsee edelleen tietoa ja vahvaa näkemystä oman alansa perustasta ja kehityksestä.

– Kädentaidot eivät ole poistumassa mihinkään ammatillisesta koulutuksesta niin kauan kuin tekoälysovellus Chat GPT ei tee ruokaa, rakenna talon perustuksia tai asenna putkia, Vilppola muistuttaa.

Vilppola haluaa, että digitaalisista oppimisympäristöistä ja tekoälystä nähdään myös positiivinen puoli.

– Esimerkiksi sote-alalla älylaitteet tuottavat potilaiden voinnista jatkuvaa dataa hoitohenkilöstölle ja virtuaalisessa oppimisympäristössä voidaan harjoitella vaikkapa aggressiivisen asiakkaan kohtaamista.

Ilman vahvaa digiosaamista opettaja ei tulevaisuudessa pärjää.

– Digiosaaminen alkaa olla jo niin itsestään selvää, että ei puhuta enää digipedagogiikasta vaan ainoastaan pedagogiikasta.

Haasteena on kyky reagoida muutoksiin niin, että säilyttää työkykynsä ja innostuksensa.

Tulevaisuuden opettaja pystyy olemaan vuorovaikutuksessa, antamaan palautetta ja arvioimaan osaamista monilla erilaisilla välineillä. Hän kykenee rakentamaan opiskelijan osallisuutta myös digitaalisissa ympäristöissä ja valmistamaan niihin houkuttelevia oppimateriaaleja.

Opettajan haasteena on kyky reagoida muutoksiin niin, että hän säilyttää samalla oman työkykynsä ja innostuksensa, sanoo Vilppola.

Hän kouluttaa esimerkiksi tulevia poliisien, kosmetologien ja merkonomien opettajia.

– On tärkeä alleviivata työssäjaksamista opintokokonaisuuksissa, joissa käsitellään tulevaisuuden opettajuutta, Vilppola toteaa.

Jiri Vilppola on tehnyt töitä opettajana ja opettajankouluttajana 25 vuotta, luokanopettaja Hanna Juusolalla on takanaan tasan yksi työvuosi.

– Se sujui hyvin, ja voimat riittivät. Onneksi minulla oli aika pehmeä laskeutuminen, koska tein jo opintojen aikana sijaisuuksia Ojanperän koulussa, Juusola sanoo.

Välillä Juusolan piti kuitenkin pysähtyä tunnustelemaan omia rajojaan.

– Tykkään antaa työlle 110 prosenttia, mutta olen oppinut, että joskus 80 prosenttia riittää.

Paletti, joka opettajan tulisi hallita, tuntui järkyttävän laajalta.

Välillä paletti, joka opettajan tulisi hallita, tuntui järkyttävän laajalta.

– Siitä selvitäkseen pitäisi olla multitaskauksen mestari! Yhteiskunnan odotusten keskellä onkin erityisen tärkeää huolehtia omasta hyvinvoinnistaan ja opetella olemaan itselleen armollinen, Juusola pohtii.

Tulevaisuudessa hän haluaa kehittyä ennen kaikkea kohtaamisen ammattilaiseksi.

– Jokainen lapsi ansaitsee kouluarjessa ainakin yhden turvallisen aikuisen, ja pedagogisia temppuja pystyy kartuttamaan koko työuran ajan.

Juusola opetti kaksikielisessä luokassaan suomeksi ja englanniksi ja innostui aloittamaan englannin maisteriopinnot.

– Kaikki kysyivät, aionko mennä ulkomaille tai johonkin kansainväliseen kouluun opettamaan, mutta se ei ole suunnitelmissa. Jo omassa luokassani on moninaisuutta esimerkiksi perhetaustoissa. Saan opetella arvostamaan monikulttuurisuutta niiden kautta.