Surullinen viesti ensimmäisen opettajavuotensa päättäneeltä opettajalta: ”En aio palata opettajaksi enää ikinä.”
Ilo toivotusta opiskelupaikasta ja usean vuoden ahkera opiskelu painuivat unohduksiin, kun työn arki yllätti ja uuvutti. Opiskeluaikana hankittu osaaminen ei antanutkaan riittävästi oikeanlaisia eväitä.
Ensimmäisinä opettajavuosinani jännitin huoltajien kohtaamista. Oppilaat kertoivat, että kotona oli hämmästelty, miksi haastavaan ryhmään oli laitettu nuori opettaja.
Onneksi sain tukea muutamalta huoltajalta. Sopivankokoisessa koulussa rehtori pystyi seuraamaan ja ohjaamaan työtäni. Myös kollegat jakoivat osaamistaan.
”Opettajan- koulutuksen on annettava valmiudet tämän päivän kouluarkeen
Tänä päivänä uransa alkumetrejä tarpovan tilanne saattaa olla kovin erilainen. Valtavan suuressa koulussa esihenkilöllä ei ole oman taakkansa alla aikaa huomioida tulokasta. Kollegat ovat kiireisiä, eikä kaikkia edes ehdi oppia tuntemaan.
Wilma suoltaa opettajalle vaativaa palautetta. On helppo painaa oppilaitoksen ovi kiinni lopullisesti ja vaihtaa alaa.
Mikä menetys nuorelle opettajalle kuin hänet kouluttaneelle yhteiskunnalle!
Mitä voimme tehdä toisin? Mistä opettajalle apua oppilaiden tukemiseen?
Opettajankoulutuksen sisällöt on perattava huolellisesti läpi. Niiden on annettava valmiudet tämän päivän kouluarkeen. Opintoihin tulee sisältyä riittävästi harjoittelua, ja harjoittelunohjaukseen on varattava resursseja.
Koulussa tuore opettaja tarvitsee rinnalleen kokeneen mentorin, pelkkä perehdytys ei riitä. Ja luonnollisesti sekä mentori että tuore opettaja tarvitsevat aikaa.
Keinot ovat kohtuullisen helposti toteutettavissa, jos tahtoa löytyy. Kustannuksetkin ovat varsin pieniä. Etenkin, kun niitä vertaa hukkaan valuneeseen opettajankoulutukseen.
Myös oppilaat voittavat. He saavat hyvinvoivan, työstään nauttivan opettajan, mikä tutkimusten mukaan lisää niin heidän hyvinvointiaan kuin oppimistaankin. ○
Katariina Kattelus on OAJ:n ensimmäinen varapuheenjohtaja.
Twitterissä @KataKattelus