Mitä pienempi lapsi, sitä enemmän hän tarvitsee läheistä vuorovaikutusta oppiakseen ja kehittyäkseen.
Varhaiskasvatuksen opettajat ovat lapsen ensimmäisiä opettajia. He ovat koko poikkeusajan työskennelleet lähellä lasta.
Alkuvaiheet työskenneltiin ilman täsmällisiä ohjeita, ja kun ohjeet viimein saatiin, niitä eivät työnantajat kaikkialla noudattaneetkaan.
Leikimmekö päiväkodeissa ja alaluokilla terveyden ja turvallisuuden kustannuksella? Miten lapset, opettajat ja koko henkilökunta selviäisivät tästä ajasta mahdollisimman pienin vaurioin?
Ensimmäiseksi on ehdottomasti pitäydyttävä mahdollisimman pienissä ja pysyvissä ryhmissä.
Tukea tarvitsevan lapsen saatavilla pitää olla kaikki tuen muodot ja erityisopettajan apu. Epävarma tilanne välittyy lapsille ja aiheuttaa ahdistusta, jota lapsi ei osaa välttämättä sanoittaa. Perusluottamus järkkyy.
Leikimmekö päiväkodeissa ja alaluokilla terveyden ja turvallisuuden kustannuksella?
Varhaiskasvatuksen tukimallia ei ole kirjoitettu lakiin, ja sen toteuttamiseksi on maassamme hyvin erilaisia malleja, riippuen kunnasta ja rahasta.
Tuen nykytilasta on nyt saatu selvitys ja kehittämisesitykset, jotka täytyy saada pikaisesti valmisteluun ja osaksi lainsäädäntöä.
Rakenteet on saatava kuntoon. Tähän pitää saada rahaa, jotta voimme varautua paremmin eteen tuleviin yllättäviin haasteisiin.
Virukset kyllä tarttuvat pientenkin lasten keskuudessa. Siksi opettajien ja erityisesti varhaiskasvatuksen opettajien pitää päästä rokotusjärjestyksessä kärkeen riskiryhmien jälkeen.
Nämä varhaisen vaiheen sankarit työskentelevät päivästä toiseen uhaten terveytensä ja turvallisuutensa, jotta yhteiskunta pysyisi pystyssä.
Luodaan yhteiskunnan pienimmille ja heidän opettajilleen turvallinen tulevaisuus.
Jäämme odottamaan sitä päivää, jolloin ammatin arvostus näkyy koko yhteiskunnan asenteissa – ja samalla myös palkkapussissa.
Anitta Pakanen
Twitterissä @APakanen
Kirjoittaja on OAJ:n kolmas varapuheenjohtaja.