Varapuheenjohtaja 25.10.2018
Suomalainen lastentarhatyö täytti syyskuun alussa 130 vuotta. Matka tähän pisteeseen on ollut pitkä, ja on hyvä tuntea menneisyys, jotta voi ymmärtää tulevaisuutta.
Lastentarhatyön syntymäpäivänä astui voimaan kauan odotettu varhaiskasvatuslaki, joka korostaa lapsen edun ensisijaisuutta ja oikeutta oppimiseen. Lastentarhanopettajat ovat nyt varhaiskasvatuksen opettajia.
Pitkän historian eri vaiheista huolimatta varhaiskasvatusta on vasta vuoden 2013 hallinnonmuutoksen jälkeen lähdetty systemaattisesti kehittämään lapsen oppimispolun kivijalkana osana yhtenäistä kasvatus- ja koulutusjärjestelmäämme. Varhaiskasvatus tieteenä on varsin nuori, mutta meillä on jo paljon kansallista ja kansainvälistä tutkittua tietoa siitä, miten varhaiskasvatus vaikuttaa koko elämään.
Varhaiskasvatuksen kehittämisen viimeaikaisissa vaiheissa olemme törmänneet viestinnän voimaan. Olipa kyse mistä tahansa muutoksesta, hyvässä tai pahassa, muutos aiheuttaa aina muutosvastarintaa ja tuo pintaan voimakkaita näkemyseroja.
Näkemys voi pohjautua omaan kokemukseen asiasta, ja sellainen tieto on aina subjektiivisesti oikeaa. On olemassa myös näkemyksiä, joka eivät perustu kokemuksiin, vaan muokkautuviin mielikuviin.
Mielikuvat ovat aina läsnä muutosprosesseissa, mutta erityisen voimakkaasti mielikuvien voima tuli näkyväksi varhaiskasvatuslain valmistelun eri vaiheissa.
Päätöksenteon tulisi aina pohjautua faktoihin. Tämän päivän viestinnässä tutkimukseen pohjautuva faktatieto kilpailee subjektiivisten mielikuvien kanssa ja päätöksiin vaikuttava käyttäytyminen muokkautuu saatavilla olevan tiedon mukaan.
Medialukutaito on yksi tärkeimmistä taidoista nyt ja tulevaisuudessa.
Viestintä on mielipiteiden muokkausta. Se, mihin viestissä välitettävä tieto pohjautuu, on merkityksellistä. Tämän päivän viestintä tapahtuu pääosin sosiaalisen median kanavien kautta ja siitä on tullut salamannopeaa mielipiteiden ilmaisua. Viestin välittäjinä eivät toimi enää viestinnän ammattilaiset vaan ihan me kaikki.
Liikkeellä on valtavasti tulkintaa – todellista ja virheellistä, tahallista ja tahatonta. Tutkimustietokin voi saada erilaisia tulkintoja, kun esimerkiksi yksityiskohta irrotetaan kokonaisuudesta ja esitetään uudessa yhteydessä, jossa sen luonne muuttuu täysin.
Ihmiset tulkitsevat tietoa aina omista lähtökohdistaan, mutta tässä ajassa on uutta tiedon tahallinen ja tietoinen väärin tulkitseminen ja tulkinnan levittäminen totuutena. Sosiaalinen media on täynnä runsasjäsenisiä suljettuja ryhmiä, joissa päällisin puolin keskustellaan oman viiteryhmän kesken, mutta tiedetään oikein hyvin ryhmän tekemien tulkintojen leviävän laajalle myös ryhmän ulkopuolelle, tarkoitushakuisestikin.
”Tieto lisää tuskaa” on vanha sanalasku, mutta nyt me elämme tiedon tulvan keskellä. Meidän on opittava erottamaan oikea tieto väärästä ja ymmärrettävä taustalla vaikuttavia motiiveja tiedon levittämiseen. Medialukutaito on yksi tärkeimmistä taidoista nyt ja tulevaisuudessa. Sen harjaannuttaminen alkaa varhaiskasvatuksessa, ja taidon tulee olla painotetusti osana koko koulutusjärjestelmäämme.
Anitta Pakanen
Kirjoittaja on OAJ:n kolmas varapuheenjohtaja.