Päätoimittajalta: Kuuluuhan opettajien ääni?

23.1.2018

Sain edellisen lehden pääkirjoituksesta paljon palautetta. Kiitos! Palaute ja vuorovaikutus pitävät pirteänä ja todellisuudessa kiinni.

Palautteessa oli yksi keskeinen sanoma: Kiitos, kun sanoitit meidän arkeamme. Kiitos, kun sanoit ääneen opettajien tuntoja.

Olen hyvilläni siitä, että viesti tuntui teistä oikealta. Opettajien äänen viestiminen laajalle on keskeinen Opettaja-lehden ja OAJ:n tavoite. Sitä me teemme, siksi me olemme olemassa.

 

Opettajien ääni kulkee meiltä monia kanavia pitkin päättäjille, vaikuttajille ja suurelle yleisöllekin.

Useimmat viestit eivät näy julkisuudessa, vaan niitä välitetään työpajoissa, taustakeskusteluissa, seminaareissa ja henkilökohtaisissa kohtaamisissa.

Tällainen näkymättömiin jäävä viestin vieminen on pitkäjänteistä puurtamista, välttämätöntä opettajien puolien pitämistä, ja sitä me teemme joka päivä.

 

Mutta on tärkeää, että opettajat itsekin tietävät, että heidän äänensä kuuluu.

Moni tuntee olevansa asiansa ja ongelmiensa kanssa yksin tai korkeintaan oman opettajanhuoneen porukan kanssa keskenään.

Usea on huolissaan siitä, kuuntelevatko päättäjät asiantuntijoiden – opettajien – mielipiteitä ja uskovatko päättäjät heitä.

Osa huolehtii myös siitä, että tietäähän OAJ varmasti opettajien todellisuuden ja puhuuhan se oikeista asioista päättäjien kanssa.

Usea on huolissaan siitä, kuuntelevatko päättäjät asiantuntijoiden – opettajien – mielipiteitä ja uskovatko päättäjät heitä.

OAJ vie opettajien viestiä myös parhaillaan meneillään oleviin työmarkkinaneuvotteluihin.

Neuvottelussa on vähintään kaksi osapuolta. Yksi ajattelee jollakin tavoin ja toinen toisella tavalla. Neuvottelussa haetaan ratkaisua, johon molemmat tyytyvät.

Julkisessa keskustelussa näyttää usein siltä kuin neuvottelussa olisikin kyse sanelusta. Jos ei saavuteta kaikkea, mitä halutaan, ollaan epäonnistuttu tai jopa hävitty.

Tällainen vääristävä yksinkertaistaminen on tietenkin tehokas viestinnän keino, mutta totta se ei ole, eikä rehellistäkään.

 

Neuvotteluissa on aina kyse sovittelusta, jossa koetetaan hakea ratkaisua asioihin, joiden muuttamiseen nähdään sillä hetkellä mahdollisuus.

Kaikki asiat eivät voi olla yhtä aikaa pöydällä, eikä asioihin varmastikaan saada vain toisen osapuolen haluamaa ratkaisua. Silti on voitu saavuttaa paras mahdollinen tulos.

Näin demokratia ja sopimusyhteiskunta toimivat.

 

Hanna Ottman

hanna.ottman@oaj.fi

Twitterissä @HannaOttman

TOIMITTAJALTA

Sesonkitöissä

Kaksi kertaa päivässä, vastasi eräskin vastaan tullut OAJ:n asiantuntija, kun kysäisin, kuinka usein tulee näinä päivinä rampattua Kuntatalolla. ”Tänään myös kerran Etelärannassa”, ekonomisti viittasi toiseen kortteliin, jossa palkoista ja työehdoista juuri nyt neuvotellaan.

Etäältä katsoen hänen työnsä vaikuttaa vaikeanpuoleiselta faktatarkistukselta: pykälien vaikutuksista pitäisi ymmärtää paitsi luvut, myös yhteys opettajien työn todellisuuteen. Silmäpussit voisivat olla suuremmat, jos tuhansien opettajien työasioista neuvottelisi yksinään.

Seurasin tämän lehden juttua varten työmarkkina-asiamies Kristiina Johanssonin työpäivää. Jos työmarkkinajargonista ei kaikkea ymmärtäisikään niin ainakin avautui se, kuinka Kuntatalolle ja Etelärantaan kuljetaan yhdessä, useamman asiantuntijaporukan kautta.

Matias Manner