Minna Ängeslevä: Huoli ja ilo limittäin

Pääkirjoitus 15.4.2019

Yksi koulu pukeutuu fantasiamaailmaksi, toinen peikkometsäksi. Koko talvi on laulettu ja soitettu, ommeltu, rakennettu, piirretty, naputettu Whatsappia, valvottu ehkä jokunen yökin. Pääroolin esittäjällä on flunssa, kuka kuvaa esityksestä videon – ja voisiko joku ostaa kitaraan uudet kielet?

Keväällä opinnot rönsyilevät ulos luokista. Paketoidaan ilmiöoppimisen kokonaisuuksia, avaudutaan lähiyhteisöön, pakataan rinkat ja lähdetään opintomatkalle tai leirikouluun. Merkkitapauksia monessa kodissa ja kylässä. Juhlan tuntua.

Samalla se on aina mielessä, loma. Unelmoidaan levosta ja rentoutumisesta mutta suunnitellaan myös kesän rientoja.

 

Saamme Opettaja-lehteen päivittäin juttuvinkkejä monista superkivoista asioista, joita opettajilla kouluissa, oppilaitoksissa ja päiväkodeissa on tekeillä. Opettajat haluavat jakaa hyviä käytäntöjä, vinkata yhteisistä ponnistuksista ja kollegan saamasta palkinnosta.

Epäkohtiakin pyydetään kaivelemaan, tietenkin. Niissä asioissa ei kovin usein tarjouduta haastateltavaksi, mutta sitäkin tapahtuu – ja se on sitäkin upeampaa.

Toimitukseen suoraan yhteyttä ottavien sekä toimittajiemme löytämien rohkelikkojen kertomukset auttavat konkretisoimaan ja ymmärtämään asioita. Entä jos minulle kävisi noin?

Täydellisen levon ohella opettajien lomasuunnitelmissa on hurjasti kesärientoja.

Molemmista opettajan työn puolista haluamme kirjoittaa: Iloita yhdessä onnistumisista mutta myös näyttää valoa niihin nurkkiin, joihin kurjat asiat ovat pesiytyneet. Kertoa, miten asioita on muualla ratkaistu ja siitä, miten OAJ voi auttaa. Oikoa väärinkäsityksiä ja asettaa asiat mittakaavaansa. Haluamme myös tuoda esiin tutkimusten tuomaa selkänojaa ja tarjota vertaistukea.

Opettajien riemuista tai murheista palstoille mahtuu vain pieni osa. On pakko valita ja karsia. Kriteereinä painavat aiheen merkitys ja hyöty lukijoillemme sekä kiinnostavuus, ajankohtaisuus ja hyvä, lähelle lukijaa kurottava tarina.

 

Tänä keväänä on tuntunut, että opettajat ovat aiempaa kuormittuneempia. Muutosten ja rahoitusleikkausten tuomien vaatimusten karsinoissa on raskasta tarpoa. Huoli lapsista, nuorista ja heidän oppimisestaan on valtava. Parantamista vaativia paikkoja on jokaisen työympäristössä.

Kaiken tämän keskellä ilahduttavaa ja vähän yllättävääkin on, että täydellisen levon ohella opettajien lomasuunnitelmissa on hurjasti kesärientoja: he ovat talkoolaisina ja esiintyjinä kesätapahtumissa, osallistuvat täydennyskoulutuksiin ja reissaavat opintomatkalle. Tekevät jotain ihan muuta kuin työarjessa.

Millainen on sinun irtiottosi?

 

Minna Ängeslevä

Tuottaja, vastaava toimittaja

[email protected]

toimittajalta

Hyöty irti kokeilusta

Pääsee vaikuttamaan ja saa sellaista tietoa, jota ei muuten saisi. Näistä asioista Oulun ammattikorkeakoulun Kontinkankaan kampuksen luottamusmies Jari Jokinen pestissään pitää. Henkilöstön jaksaminen huolettaa, ja Jari yrittää turvata sellaiset resurssit, joilla kukin tehtävä on mahdollista hoitaa.

Ammattikorkeakouluissa siirtyminen vuosityöaikaan alkoi vuonna 1999. Jarin mukaan vuosityöaika on helppo. Vuodessa on 1 624 työtuntia, jotka kaikki ovat samanarvoisia. Sitomatonta työajasta on vähintään neljäsosa ja vapaajaksoviikkoja 12.

Oman kokemuksensa pohjalta Jari ihmettelee perusopetuksen vuosityöaikakokeilun vastustamista. Vaikka perusopetuksen kokeilu ei johtaisi mihinkään, kokeilemalla saa hyödyllistä tietoa työaikajärjestelmän kehittämiseksi.

Maija-Leena Nissilä