Käänne tapahtui viime vuonna. Suomalaisten opettajien työhyvinvointi lähti nousuun.
Näin kertoi Helsingin yliopiston seurantatutkimus. Erityisesti työn imu oli kasvanut. Suunta on yhtä myönteinen kaikilla koulutusasteilla.
Koronavuodet lisäsivät opettajien työuupumusta pelottavasti, mutta sen jälkeen näkymät ovat olleet valoisammat. Työn imu lähti kuitenkin merkittävään nousuun vasta 2024.
Tuloksissa on myös huolta. Työn autonomiaa nakertaa useampi tekijä, ja sekös turhauttaa.
Itsenäisten pedagogisten ratkaisujen tekemistä kaventavat esimerkiksi työaikaa vievät hallinnolliset tehtävät ja tiukat työnantajan linjaukset.
Autonomia vaikuttaa kärsivän myös poliittisen päätöksenteon ilmapiiristä ja totta kai jo tehdyistä leikkauspäätöksistä.
Työhyvinvointi pitäisi kytkeä osaksi pedagogista keskustelua ja kehittämistä.
Se että opettaja jaksaa ja innostuu, ei ole vain työhyvinvointia vaan osa pedagogista laatua. Hyvinvoiva opettaja opettaa paremmin. Kun maikalle maistuu työ, on sillä heijastuspintaa vaikkapa oppijoiden kokemukseen koulusta.
Työn imu on energisyyttä, intoa ja uppoutumista. Sitä syntyy, kun voimavaroja on tarpeeksi eivätkä vaatimukset kasva vuoreksi.
Vaatimuksilla – kuten kiireellä, työmäärällä ja muutoksilla – puolestaan on mahdollisuudet pysyä kurissa, kun omaan työhön voi vaikuttaa ja johtajalta ja yhteisöltä saa tukea. Oma työyhteisö on tässä ykkönen, mutta arvo on ammattijärjestölläkin.
Työhyvinvointi pitäisi nykyistä tiiviimmin kytkeä osaksi pedagogista keskustelua ja kehittämistä. Se kuuluu mukaan niin lähiopetuksen puolustamiseen, oppimisen tuen käytännön järjestelyihin kuin pohdintaan oppimistulosten parantamisestakin.
Työhyvinvoinnin keskeiset tekijät asustavat työn sisällössä. Fiilis pysyy ja voimia riittää, kun on työrauha turvallisessa ympäristössä ja riittävästi aikaa perustyölle.
Myös OAJ selvittää työhyvinvointia; seuraava opetusalan työolobarometrin kysely tehdään loppusyksystä. Vastaathan kyselyyn, niin järjestö saa tietoa työnsä suuntaamiseksi.