Serkkuni – alakoulun ope – lähetti videon.
Keittiön pöydän äärellä istuu yhdeksänvuotias pohtimassa matikan tehtävää. Lukee tehtävän ääneen, hörppäää mukista ja jatkaa pohtimista.
Muutaman metrin päässä perheen kuopus paukuttaa summittaisesti pianon koskettimia ja laulaa elinvoimaisesti. Laulu vaihtuu ystävällismieliseen kalkatukseen samalla, kun neiti liukuu tuolilta, pyörähtää viisi sekuntia sohvalla riitelemässä jostakin, vaeltaa edelleen kalkattaen leikkikitaran luo, vaihtaa sujuvasti takaisin musiikkiin ja raastavia sointuja kitarasta repien kiipeää pianotuolille, kohottaa leukaansa ja päästää äänensä valloilleen suuren draaman vaatimalla volyymillä.
Isoveljen ilmekään ei värähdä. Käsi hakee mukin – hörppäys – ja keskittyminen ja ääneen ajattelu jatkuvat herpaantumatta.
Siinä serkkuni nykyiset lähityökaverit.
Tilanne lienee erilaisilla varianteilla höystettynä tuttu monille opettajille viime viikoilta. Työ on ollut muuta kuin aiemmat vuodet ja vuosikymmenet.
Työn arvo ja oppilaiden kohtaaminen ovat avautuneet uudella tavalla.
Venymistä, luovuutta, kärsivällisyyttä ja joustamista. Ongelmanratkaisukykyjä on saanut harjoitella kuukaudessa vuosien edestä.
Mutta moni kertoo, että jollain tavoin myös työn arvo, oppilaiden kohtaaminen, oman työn ja omien taitojen kehittäminen ovat avautuneet eri tavalla. Pakko on joskus erinomainen sparraaja, vaikka harva sitä vapaaehtoisesti kumppanikseen valitsisikaan.
Tämän lehden ilmestyessä julkistetaan OAJ:n opettajille tekemän kyselyn tuloksia. Tuhansilta opettajilta saadut vastaukset ovat erittäin valaisevia, kerromme niistä lähipäivinä useassa yhteydessä.
Opettajat ovat osoittaneet maailmanluokan taitonsa, ja se on näkynyt laajasti. Moni ope on kuitenkin huolissaan niistä oppilaista, jotka meinaavat pudota kyydistä. Meillä ei ole varaa menettää ketään.
OAJ neuvottelee parhaillaan opettajien työehtosopimuksista. Toivoisi, että opettajien yhteiskuntaa kannatteleva työ saisi ansaitsemansa arvostuksen myös neuvottelupöydässä.
Vaikka opettajat näyttäisivät usein olevan kiinnostuneempia oppilaansa menestyksestä kuin itsestään, sitä suuremmalla syyllä he ansaitsevat muutakin kuin sydämelliset kiitokset.
Hanna Ottman on OAJ:n viestintäjohtaja.
Twitterissä @HannaOttman
Tekijältä
Kesälukion kaikuja vuodelta 2000
Muistot 20 vuoden takaa palasivat mieleeni, kun tein tähän lehteen juttua kesälukioista.
Kirjoittajakesälukio Turun Kristillisellä opistolla toi elämääni monta samanhenkistä ystävää, joista osaan pidän yhä yhteyttä. Se myös vahvisti ajatustani ammatinvalinnasta.
Kun kirjoittamani kirja-arvostelu sai opettajalta hyvää palautetta ja vielä lopulta julkaistiin ihan oikeassa lehdessä, tuntui, että toimittajan työ voisi olla oma juttuni.
Erilaisten opettajien ja ohjaajien kohtaaminen antoi paljon: noinkin voi ajatella, onpa hyvä motto, tuollainen voi olla ihmisen polku kirjoittajaksi.
Ja olihan viikko uudessa ympäristössä laadukkaan opetuksen parissa jotain ihan muuta kuin kotona kököttäminen.
Koronaepidemia voi tänä kesänä estää kurssien toteutumisen, mutta jos ne päästään järjestämään, elämyksellinen lähiopetus voi olla todella tervetullutta kevään etäilyn jälkeen.
Oman kokemukseni perustella ymmärrän, että kesälukio ohjeisohjelmineen ja henkevine keskusteluineen ei välttämättä kovin helposti taivu etäversioksi.
Heta Lievonen
Lue lisää: