Hanna Ottman: Huomaatko arvosi?

23.11.2018

Taidatte tietää tunteen: Arkena tehdään kädet savessa työtä, yksi homma tässä välissä, toinen tuossa, ehtisitkö katsoa kanssani tätä, saatiinpa tuokin tehtyä ja nämä pitää muistaa hoitaa ensi viikolla.

Arki liukuu tai lentää omalla painollaan, väliin tiiviimmin ja hetkittäin vähän maltillisemminkin. Asiantuntijatyötä tekevä – vaikkapa opettaja – harvoin kokee hetkeä, jossa työssä näkyisi konkreettisia saavutuksia. Työtä tekee, mutta jälki sulautuu ajanvirtaan.

 

Tein OAJ:n hallitukselle ja valtuustolle katsausta OAJ:n viestinnästä. Samalla tulin pysähtyneeksi miettimään tehtyä työtä.

Vuoden aikana OAJ:n viestintäyksikkö on tehnyt hurjan määrän uutisia, tiedotteita, postauksia, tviittejä, kirjoituksia, julkaisuja, käännöksiä, kuvia ja ilmeitä, tuotteita ja mediatapaamisia – ja kaiken sen monen ison kehityshankkeen rinnalla.

Määrähän ei vielä välttämättä kerro onnistumisesta. Mutta kun samalla kaikkien kanavien kävijämäärät sekä kiinnostus niitä kohtaan ovat kasvaneet, myös sisällöt näyttäisivät olevan pääosin kohdillaan.

Luetuimmat jutut kehottivat opettajia armollisuuteen itseään kohtaan.

Kiinnostavin sisältö antoikin ajateltavaa. Kaikilla OAJ:n viestintäkanavilla – netissä, sosiaalisessa mediassa ja Opettajassa – kiinnostavimmiksi nousivat kaksi teemaa: työhyvinvointi sekä OAJ:n ydinasiat jäsenyys ja edunvalvonta.

Kertoo paljon opettajien arjesta, että luetuimmat jutut kehottivat opettajia armollisuuteen, kertoivat mielen kipuiluista ja huomauttivat, että opettajista on tullut liian kilttejä.

 

OAJ:n syysvaltuuston keskustelut liikkuivat samoissa teemoissa.

Opettajien jaksaminen, työn vaatimusten lisääntyminen – kaikki työhyvinvointiin, työoloihin, työsuhteiden ehtoihin ja järjestelyihin liittyvät kysymykset puhuttavat ja huolettavat.

Tilanne on samankaltainen koulutusasteelta toiselle. Vaikka hyvinvoivia ja kyvykkäitä lapsia ja nuoria on yhä enemmän, eriytyminen kasvaa ja erityistä tukea tarvitsevia on jo varhaiskasvatuksessa yhä enemmän.

 

Joskus on hyvä pysähtyä, nähdä, mitä on tehty, ja arvioida, mitä pitäisi jatkossa tehdä.

Usein helpoimmin näkee sen, mikä on huonosti tai tekemättä, mutta väliin on syytä pysähtyä näkemään onnistumisia. Lapselle ja nuorelle onnistumisen kokemukset ovat välttämättömiä, mutta niin ovat opettajallekin.

Mitä jos vielä ennen joulua pysähtyisit listaamaan vaikkapa kolme asiaa, joihin olet syksyn työssäsi tyytyväinen.

Näe, mitä teet, ja erityisesti sen arvo. Kannat ammattia ja teet tehtäviä, joilla vaikutat lukuisien ihmisten tulevaisuuteen. Jätät jäljen, jota muistellaan vuosikymmeniä.

Ei ihan vähäpätöistä.

 

Hanna Ottman

hanna.ottman@oaj.fi

@HannaOttman

 

toimittajalta

Yksi pieni sana

Työ sikiää vauhdilla. Uusia vaatimuksia satelee.

Koulutusleikkaukset ovat kurittaneet kipeästi kasvatuksen, opetuksen ja tutkimuksen tekijöitä. Entistä pienemmällä rahalla yritetään saada tehdyksi entistä enemmän.

OAJ:n valtuustossa eri kouluasteita edustavat valtuutetut kertoivat, miten opettajat ovat läkähtymässä työmääränsä alle.

Lukion opettajien työmäärän arvioitiin tuplaantuneen kymmenessä vuodessa. Ammattikorkeissa on vähennetty henkilöstöä ja vaadittu lisää tutkintoja. Yliopistoissa hallintohenkilöstön työt ovat valuneet opettajille.

Ainut vaihtoehto torpata uupumus on yksi pieni sana: ei. Kännykkä kiinni illaksi. Se tehdään, mistä maksetaan.

Rajan laittamiselle opettaja saa selkänojaa ammattijärjestön jäsenyydestä.

Tiina Tikkanen

Lue samasta aiheesta

Pääkirjoitus

Hanna Ottman: Medialukutaidon voima

02.11.2018
Pääkirjoitus

Hanna Ottman: Open aivot

19.10.2018
Pääkirjoitus

Hanna Ottman: Koulutus ratkaisee

05.10.2018