Pääkirjoitus 21.5.2019
Kevät alkaa olla niin pitkällä, että sitä on alettava nimittää kesäksi.
Suomalaisessa jaksamisen käyrässä ollaan ehkä lakipisteessä – vielä pitäisi pitkän talven jälkeen jaksaa kesälomiin asti.
Toisilla laitumelle pääsy on lähempänä, toisilla kauempana. Suomalainen yhteiskunta näyttää kuitenkin sykkivän koulujen tahtiin: kevätjuhla-aika tuntuu kuuluttavan kaikille, että kohta voi heittää vapaalle.
Isolle osalle opettajista suvivirsi merkitseekin odotetun tauon alkua.
Pitkää kesätaukoa kadehtiville tekee mieli sanoa, että käypä kokeilemassa yhtä lukuvuotta millä tahansa asteella missä tahansa luokassa. Saattaa olla, että kesän toipumisloma tulee sinullekin tarpeeseen.
OAJ:n valtuustossa opettajien jaksaminen ja työhyvinvointi puhuttivat paljon. Huoli on syvempi kuin talven jälkeinen väsymys.
Monilla on töitä liikaa, aika ei riitä työn tekemiseen hyvin, muutoksia tulvii liian kovalla tempolla eikä lapsille ja nuorille ole riittävästi heidän tarvitsemaansa tukea.
Vaikka huonoja asioita pitää nostaa esiin, täytyy puhua myös positiivisista puolista.
Se, mitä opettajat kohtaavat töissä, koskee myös oppilaita ja opiskelijoita. Opettajien hyvinvoinnilla on vähintään heijastusvaikutuksia tulevaisuuden yhteiskuntaan. Vaikkapa väärin toteutetun inkluusion haittoja maksamme vielä vuosikymmeniä monen oppilaan pahoinvointina ja kyvyttömyytenä oppia.
Eivät opettajat turhaan huuda apua, vaan nyt todella tarvitaan kykyä nähdä koulutus investointina tulevaan.
Valtuustossa nousi esiin opettajan työn toinenkin puoli.
Moni muistutti, että opettajan ammatti on erinomainen ammatti, jossa saa tehdä tärkeää työtä lasten, nuorten ja aikuisten kanssa. Työ on palkitsevaa.
Into työhön ja siitä saatu tyydytys tulee monelle opettajalle toisen ihmisen oppimisesta, oivallusten synnyttämisestä ja työn merkityksellisyyden kokemuksesta.
Valtuustossa muistutettiinkin, että vaikka huonoja asioita pitää nostaa esiin, täytyy puhua myös positiivisista puolista.
Hyvät asiat paitsi ovat totta ja sanoittavat opettajan työstä tärkeän puolen, antavat myös voimaa ja kertovat ulospäinkin, että ammattiin kannattaa hakeutua.
Tämän lehden ilmestyessä meillä saattaa olla jo hallitusohjelma. Mutta eurovaalit ovat vielä edessä.
Nämä vaalit saattavat ratkaista, pystytäänkö säilyttämään eurooppalainen sopimusyhteiskunta ja sen tuoma vakaus. Sillä on kauaskantoinen merkitys myös suomalaiseen yhteiskuntaan ja kouluun. Äänestetään!
Hanna Ottman
Twitterissä @HannaOttman
toimittajalta
Joustavuus koetuksella
Opettaja-lehden toimittajana pääsee vilaukselta seuraamaan aitoja opetustilanteita.
Tämä ei kuitenkaan ole ainoa julkaisu, jossa on viime aikoina käsitelty oppimisen tuen pulmia: inkluusiota ja kolmiportaista tukea. Juttuja on julkaistu siinä määrin, että eräs jutunteosta kieltäytynyt rehtori sanoi aiheen olevan loppuun kaluttu. Toinen kieltäytyjä ei halunnut haastatteluun, koska hänestä aihe on kärjistynyt liikaa.
Kouluvierailulla näki, miten oppilaat oppivat eri tahdissa ja eri polkuja kiemurtaen. Joustavilla ratkaisuilla yritettiin huolehtia, että kaikkien suunta on eteenpäin.
Keskustelussa inkluusiosta on jämähdetty osin paikoilleen. Syy on selvä. Haasteet lisääntyvät, mutta mitään ei tunnu tapahtuvan. Ongelmat vain odottavat ratkaisuaan.
Matias Manner
Lue juttu Inkluusion pulmat tuovat opettajille riittämättömyyden tunteita