Pääkirjoitus 5.3.2019
Olen seurannut jo vuosia blogia, jota pitää itselleni tuntematon ja minuun verrattuna hyvin erilaisessa elämäntilanteessa elävä ihminen. On avartavaa nähdä, miten nuori kolmen lapsen äiti näkee ympäristöään ja elämää.
Viime viikolla blogisti kiitteli sitä, että media on nostanut esiin päiväkotien ongelmia. Samalla häntä harmitti, että negatiiviset tarinat peittävät alleen sen hyvän, mitä päiväkotien henkilökunta tekee joka päivä.
Blogisti haastoi lukijakuntansa kertomaan kiitoksensa päiväkodille.
Lukijat kertoivat kokemuksiaan, joita lähes kaikkia leimasi tyytyväisyys ja hurja arvostus päiväkodeissa tehtävää työtä kohtaan.
Blogin perään kertyi pian kymmeniä viestejä. Lukijat kertoivat kokemuksiaan, joita leimasi tyytyväisyys ja hurja arvostus päiväkodeissa tehtävää työtä kohtaan.
Lapset saavat päivästä toiseen välittävien ammattilaisten viisaan huomion. Lasta ohjataan toimimaan ryhmässä, rohkaistaan, lohdutetaan ja hoivataan.
Kaikki tämä päivästä toiseen, samalla lämmöllä ja taitavuudella.
Suomalaisessa keskustelussa mahtuu usein esille vain yksi näkökulma. Tämä korostuu erityisesti silloin, kun ratkotaan ongelmia.
Jollain tavoin paahdamme hartiavoimin kaikkien tietoisuuteen vain ongelmaa. Pelkäämmekö, että asia vesittyy, jos sitä tarkastellaan alusta asti kokonaisuutena, monista näkökulmista?
Näin voi toki ollakin. Suomessa ollaan päiväkotien ongelmista eri tavalla tietoisia kuin jokin aika sitten, mikä on pelkästään hyvä asia.
Se on pitkälti juuri sitkeän ja toistuvan epäkohtien esille nostamisen ansiota.
Mutta kuinka monella on samaan aikaan muovautunut käsitys, että kaikki yksityiset palveluntarjoajat ovat varhaiskasvatuksen lainsäädännöstä ja asetuksista piittaamattomia voitontavoittelijoita? Tai että monessa päiväkodissa lapset ovat lähinnä säilytyksessä?
Todellisuus ei tietenkään ole mustavalkoinen.
Edelleen suuressa osassa päiväkoteja on tarpeeksi henkilökuntaa kaikissa vuoroissa ja lapset saavat laadukasta opetusta, kasvatusta ja hoivaa.
Mutta jos lain tai asetusten vaatimuksia kierretään ja resursseja annetaan koko ajan vähemmän kuin suunnitelmallinen varhaiskasvatus vaatisi, siitä pitää puhua niin kauan, että asia saadaan kuntoon.
Blogistin haaste on hyvä. Niinpä: Kiitos, varhaiskasvatuksen opettajat ja päiväkotien henkilöstö! Teette arvokasta ja upeaa työtä!
Hanna Ottman
Twitterissä @HannaOttman
toimittajalta
Millainen on hyvä Opettaja?
Haluatko, että ammatti- ja järjestölehtesi on ärhäkkä? Pitääkö lehden katsoa kristallipalloon ja ottaa edelläkävjän rooli? Voiko ammattilehti olla jopa hauska?
Lähetimme viime viikolla liikkelle Opettaja-lehden lukijakyselyn, johon jo ensimmäisinä päivinä vastasi tuhat lehden lukijaa. Toimitus kiittää: on hirmuisen hienoa, että lehden laatu kiinnostaa.
Lukijoiden mielipiteet ja ideat ovat pohjana, kun uudistamme lehteä. Toimituksessa päät jo sauhuavat ja sormet syyhyävät terävöittämään sitä, mikä on hyvää ja korjaamaan sitä, mistä ei pidetä tai mikä on jäänyt ajastaan jälkeen. Ja virkistämään lehden ulkoasua.
Minna Ängeslevä