Kun tieto siirtymisestäni OAJ:hin tuli julki, opettajasukulaiset ja -ystävät alkoivat kertoa uudella äänenpainolla, millaista heidän työnsä on. Kuva hengästytti.
Työ on entistä enemmän oppilaiden psyykkistä tukemista, tiivistä Wilma-viestintää, digiosaamisvaatimuksia ilman aikaa opetella saati mahdollisuutta saada itse opetusta, maahanmuuttajien yhteiskuntaan kasvattamista ja niin edelleen.
Tämä kaikki entisten haasteiden, vaikkapa isojen luokkakokojen, eriyttämisen ja sijaiskieltojen lisäksi.
Kertomusten kolme kärkeä olivat kaikilla kertojilla samankaltaiset:
Opettajilta edellytetään aina vain enemmän työtä, jota ei kuitenkaan lasketa työksi.
Opettajalta vaaditaan entistä enemmän uusia taitoja, joihin hän kuitenkaan ei saa riittävää perehdytystä tai välineitä.
Kolmanneksi kaikki olivat huolissaan ensi sijassa oppilaista ja opiskelijoista ja vasta sen jälkeen omasta jaksamisestaan. Muutos on liian kiivas ja sekava.
Jos opetus ja sivistys eivät ole kohdallaan, koko kansa voi pahoin ja menestymiseltä on viety pohja.
Opiskelin aikanaan lukion jälkeen hetken luokanopettajaksi. Lyhyt aika opetti minulle, että opettajan työssä tärkeintä on ihminen. Jos opetuksessa ja opiskelussa unohdetaan ihminen, kaikki voivat pahoin eikä kukaan opi.
Työelämä taas on opettanut, että jos opetus ja sivistys eivät ole kohdallaan, koko kansa voi pahoin ja menestymiseltä on viety pohja.
Opettajien sivistys, osaaminen ja jaksaminen tuottavat hyvää kaikille. Täältä OAJ:n näkökulmasta toivoisi, että kaikki nämä huoliaan kertoneet ja heidän kanssaan samoin ajattelevat tarttuisivat keinoon, joka on käsillä: äänestäisivät järjestön valtuustovaaleissa.
OAJ:llä on kuuluva ääni, ja valtuutetulla on todellinen mahdollisuus vaikuttaa konkreettisesti omaan ja koko alan työhön. Muutokset eivät tapahdu nopeasti, mutta ne eivät tapahdu koskaan, ellei kukaan tee niitä.
Samasta opettajien työn arvostamisesta ja kunnioittamisesta on kyse myös työehtospoimusneuvotteluissa, joita parhaillaan käydään.
Ei ole vähäarvoista, ketkä opettavat kasvavaa polvea, millainen koulutus heillä on ja saavatko he työlleen oikeat edellytykset ja ansaitsemansa arvostuksen.
Toivotaan neuvottelijoille viisautta tehdä koulutusta ja sivistystä tukevia päätöksiä!
Tämä on ensimmäinen lehteni kanssanne. Olen otettu siitä, että saan työskennellä sellaisen alan puolesta, jonka merkitystä ei tarvitse etsiä.
Toivon teiltä virkeitä kommentteja, rakentavaa kritiikkiä ja aktiivista sometusta meistä ja meidän kanssamme. Kannattaa kurkata myös uudet Opettaja.fi-sivut.
Hyvää tätä vuotta kaikille!
Hanna Ottman
Twitterissä @HannaOttman
Toimittajalta
Kristallipallossa värähtelee
Ajatus kyvystä havaita heikkoja signaaleja on kiehtova. Että jos tarkkana panisin merkille muutosten ensioireita tai aavistuksia kehityskuluista, sehän olisi kuin osaisin oikeasti katsoa kristallipalloon.
Heikot signaalit ja toisaalta jo todellisuutta olevat megatrendit pyörivät mielessäni, kun suunnittelimme tätä Opettaja-lehden numeroa ja selasin Educa-tapahtuman ohjelmaa. Millaisia värähtelyjä opetuksessa ja kasvatuksessa on aistittavissa?
Minua kiinnostavat esimerkiksi tutkimukset musiikin vaikutuksesta oppimiseen. Samaan aikaan on musiikin opetukseen kehitetty motivoivia menetelmiä. Mitä vielä löydetään, kun tutkimusten sävelet saavat uusia sovituksia?
Ja muuten, kristallipallolta toivoisin, että tutkimukseen perustuva, tarkistettu tieto polkisi alleen uskomusten huuhaan ja vaihtoehtoiset faktat.
Minna Ängeslevä