Samaan aikaan, kun yhteiskunta on pyrkinyt pidentämään työuria alusta, keskeltä ja lopusta, kaavaillaan jälleen heikennyksiä työssäjaksamista edistäviin toimiin, kuten osa-aikaeläkkeeseen, vuorotteluvapaaseen ja opintovapaaseen.
Eräs lisäkeino uran loppuvaiheen työssäjaksamisen edistämiseen on ollut työkuorman vähentäminen mahdollisista ylitunneista luopumalla. Yleensä työnantaja on siihen suostunut.
Nyt vuosityöaikaan siirtyneellä ammatillisella puolella se mahdollisuus on menetetty ja itsensä osa-aikaistamisessa on aina sudenkuoppansa. Vuosityöaikajärjestelmässä lisäksi loma-aika, nykyiset vapaajaksot, väheni noin puolellatoista viikolla. Kaiken kukkuraksi työnantaja voi pilkkoa opettajille tärkeän palauttavan kesävapaajakson useampaan pätkään, jolloin raskaasta lukuvuodesta palautuminen ei kokonaan onnistu.
Opettajien työuran loppuvaihetta on tuettava paremmin.
Koska keskimääräistä eläkeikää pyritään Suomessa hilaamaan ylöspäin, opettajien työuran loppuvaihetta on tuettava paremmin. Kokenut ja osaava opettaja on tärkeä voimavara yhteiskunnallemme.
Ehdotan, että OAJ ottaa sopimusneuvotteluihin kehittämiskohteekseen 25-, 30- ja 35-vuotislisät tukemaan työssäjaksamista.
Raha ei kuitenkaan tuo lisää virtaa. Siksi uudet lisät annettaisiinkin työajan huojennuksina, vapaajaksoina. Opetusvelvollisuustyöaikaan löytyisi varmasti vastaava järjestely kuin vuosityöaikaan, jossa kirjattavia tunteja tehdään vuodessa 1 500–1 600.
Jos uudet lisät vastaisivat rahamääriä, joita edeltävistä lisistä keskimäärin maksetaan, tarkoittaisi se noin 80 tunnin huojennusta eli kahden viikon lisävapaajaksoa viiden vuoden välein. 25, 30 ja 35 vuotta työskennelleet opettajat tekisivät siis noin 1 420-, 1 340- ja 1 260-tuntista työvuotta.
Ei kaikkein mahdottomin vaatimus? Vastineeksi kokeneimmat voimavarat pysyisivät paremmin eläkeikään asti töissä.
Jotta työtuntihuojennus edistäisi maksimaalisesti työssäjaksamista, toteutustavan pitäisi olla nimenomaan pidemmät vapaajaksot eikä juustohöyläperiaate.
Konsta Ojanen
OAO/SKO
OAJ vastaa:
Ajatus vapaajaksojen lisäämisestä kokeneille opettajille on sinänsä kiinnostava. Työaika lyhenisi, mutta palkka pysyisi ennallaan.
Ongelmaksi muodostuu mahdollinen yt-tilanne. Olisivatko työaikahuojennusta saaneet henkilöt ensimmäisenä irtisanomisuhan alla?
25-, 30- ja 35-vuotisilisissä on kysymys siitä, miten sopimuksen kustannus jaetaan eli miten näihin lisiin käytettävä raha pienentäisi palkankorotuksia. Kysymyksessä on siis arvovalinta.
Vuosityöaikaan siirtyminen vaikutti opettajien työpäivien määrään eri tavalla riippuen siitä, mistä työehtosopimuksen liitteestä uuteen malliin siirryttiin.
Entisessä kauppaoppilaitosten liitteessä työpäivien laskennallinen määrä oli 192 päivää vuodessa. Nämä päivät vaativat toteutuakseen 39 kalenteriviikkoa. Vuosityöaikasopimuksessa työviikkoja on 40. Työviikkoja tuli siis tästä liitteestä siirtyneille yksi lisää, ei puolitoista.
Siirtyessään vuosityöaikaan opettajat eivät menettäneet mahdollisuutta työajan lyhentämiseen. Vuosityöaikasopimuksessa opettaja voi pyytää 1 500:aa tuntia pienempää tuntimäärää. Työnantaja hyväksyy tai on hyväksymättä. Myös opetusvelvollisuuteen perustuvassa järjestelmässä ylituntien määräämisestä päättää työnantaja.
Osa-aikaeläkettä jokin aika sitten muuttunut eläkejärjestelmä ei enää tunne. Tilalle tuli osittainen varhennettu vanhuuseläke.
Markku Perttunen
johtava työmarkkina-asiantuntija