Opettaja-lehden 1/20.1. Tutkittu juttu -palstalla sorrutaan provosoivaan otsikointiin ja nostoihin tabloid-lehtien tyyliin.
Teksti käsittelee Teija Kangasvieren väitöskirjaa kielivalinnoista. Tutkimuksesta olisi voinut nostaa esille tulosten osoittavan, että suomalaiskoululaiset valitsevat vapaaehtoisia ja valinnaisia kieliä, koska itse haluavat, vanhemmat valitsevat oppilaan puolesta tai oppilaat kokevat kielen pakolliseksi (englanti).
Tutkimus osoittaa, että vaikka kielivalinnat ovatkin vähentyneet, peruskoululaiset ovat motivoituneita kielenoppijoita. Rakenteelliset syyt – ei vaihtoehtoja tarjolla tai ryhmää ei muodosteta – ovat A1-, A2- ja B2- kielten valitsemattomuuden taustalla.
Väitöstutkimuksen mukaan A1-kieltä ei ylipäätään koeta valinnaksi, vaan sitä pidetään pakollisena englannin kielenä, koska useimmiten tarjolla ei ole muuta.
Kunnilla on oikeus päättää, mitä kieliä ne tarjoavat oppilaille. Valitettavasti kieliohjelmat ovat se koulutuksen sara, jolle leikkuri lyhytnäköisesti herkimmin osuu.
Virkamiestyönä valmisteltujen talousarvioesitysten toimenpiteillä on merkittäviä ja kauaskantoisia vaikutuksia lasten ja nuorten tulevaisuuden koulutus- ja ammatinvalintamahdollisuuksiin. Niillä on myös merkittävä vaikutus alueiden houkuttavuuteen asuin-, työskentely- ja opiskelupaikkoina ja yritysten sijaintikohteena.
Kieltenopiskelun mahdollisuuksien vähentyminen on syytä ottaa vakavasti. Siihen ei sovi lääkkeeksi Kangasvieren esittämä malli. Parempi vaihtoehto olisi lakisääteinen velvoite yli 30 000 asukkaan kunnille tarjota 3–5:tä eri A1-kieltä ja pakollisena A2-kielenä englantia.
B2-kielten tarjoamiseen tulisi kannustaa korvamerkityllä rahoituksella. Eriarvoisuus ei poistu kaventamalla entisestään vaan mahdollistamalla laajemman kielitaidon saavutettavuus.
Outi Vilkuna
puheenjohtaja
Suomen kieltenopettajien liitto Sukol