Suhtaudumme kriittisesti nykyiseen puheeseen, jossa kasvatus nähdään ensisijaisesti taloudellista hyötyä korostavana tuotantovoimana ja koulutusteknologiana. Puolustamme kasvatuksen suhteellista autonomiaa ja integriteettiä, koska kasvatuksella on oma erityinen asemansa ihmisyyden ja inhimillisen yhteiselämän luojana. Tämän takia kasvatuksen aikaansaannoksia ei pidä arvioida vain taloudellisesta näkökulmasta.
Toisen ihmisen kunnioitus, yhteisöllisyys, kannustaminen ja korrektit käytöstavat ovat ensiarvoisen tärkeitä. Ihmiselämässä tarvitaan altruismia, koska pelkästään omin voimin kukaan ei selviydy maailmassa. Näiden tekijöiden huomioon ottamisesta syntyy monenlaista onnellisuutta ja myös taloudellista hyvinvointia.
Yhteiskunnan menestymisessä on kysymys laajasti ottaen ihmisten toimintakykyjen luomisesta ja turvaamisesta. Näitä kasvatuksellisia ajatuksia on mahdollista toteuttaa vain, jos yhteiskunnassa vallitsevat suotuisat elinolosuhteet: pidetään huolta niin demokratiasta, tasa-arvosta kuin ehkäistään syrjäytymistäkin.
Koulun ja opettajan tehtävänä on laaja-alainen sivistyskasvatus, jolla tarkoitamme älyllistä, eettistä, uskonnollista, esteettistä ja toiminnallista kasvatusta. Juuri ne luovat perustaa, kukoistusta, kaikelle ihmisen toiminnalle.
Meliorismia korostavan näkemyksen mukaisesti ajattelemme, että maailmaa voidaan ihmisten toimin parantaa, vaikka sen onnistumisesta ei olisi takeita. Tässä katsannossa kasvatus ei näyttäydy deterministisenä ja vaihtoehdottomana talouspolkuna, vaan monien myönteisten mahdollisuuksien ja toisista välittämisen maailmana.
Kasvatuksen tehtävänä on toivon hankkeena tavoitella kaikille eettisesti ja ekologisesti turvallista, hyvää ja onnellista elämää.
Tämän takia on välttämätöntä, että tulisimme kasvatuksellisesti näkeviksi. Ymmärtäisimme sen, mistä kasvatuksessa on kysymys ja osaisimme toimia kasvatettavan – jokaisen ihmisen – parhaaksi.
Kasvatustieteen tohtorit
Matti Taneli ja Jyrki Kaarttinen